perjantaina, joulukuuta 16, 2005

Karvatoukan seikkailut

Tänään tuolta seisakkeelta tepastellessa tiellä makasi tuommoinen karvatoukka. Se oli tietenkin jäässä ja kankea vallan ja sen hapsuista karvoitusta koristivat säkenöivät lumihiutaleet. Hyvin kaunis. Niin kaunis, että minun piti ottaa se käteeni. Puristin sitä nyrkissäni loppumatkan ja pistin sen kotosalla lasipurkkiin. Tyhmä. Olin varma, että se on kuollut, mutta halusin kai nähdä ihmeen; että miten horkasta vielä voi herätä henkiin. Miksi pitää pienen luontokappaleen olla uteliaan ihmismielen koe-eläimenä. En tiedä.

Totta kai se heräsi henkiin, voi herranjumala. Isäntä suuttui ja alkoi huutaa, että mitä varten tänne pitää kaiken maailman elukoita tuoda! Vie se saatana ulos tai heitä roskiin! Siinä se toukkaparka mittasi purkin pohjaa täysin virkeänä ja uteliaana, nosti päätään ja tunnusteli lämmintä ilmaa ihmeissään. Kai sen piti herätä perhosena puoli vuotta myöhemmin, mutta jokin oikku sen oli talvikolostaan siihen tielle tällännyt. Tuuli kenties varistanut oksan kolosta? Mutta siinä se yhä toukkana tokkuroi. Vein sen sitten ulkovarastoon, jossa ei nyt ihan ollut vielä pakkasen puolella. Kippasin purkin maanrajaan enkä katsonut toukkaa enää. En oikeastaan voi edes ajatella sitä enää. Enkä tiedä pystyykö se enää toiste horrokseensa vajoamaan vai kituuko se vain kunnes kuolee.

Minun piti vielä kirjoittaa runo suomalaisesta pulusta ja muistuttaa Jemoryn Jennistä, jonka jutut ovat kerrassaan hulvattomia, mutta kun ei ehdi taas kaikkea kerralla.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eihän tollasesta pitäs suuttua.
Täytyis terveen ihmisen yksi toukka kestää.
Toukka viettää elämänsä onnellisimman talven siellä varastossa.

Elvis

Saara kirjoitti...

Niinhän mä toivon. Mutta nyt on aika kova pakkanen. Miten lienee sen elimistön kanssa sitten. Oi voi.

Martta kirjoitti...

toi "isäntä" vaikuttaa hirveen sympaattiselta ihmiseltä. isäntä? orja?

Saara kirjoitti...

No se on vähän kovis, joo. Mutta meikä on kai orjaksi syntynyt. Tämmöistä orjamentaliteettia ei ole ollut kuin japanilaisilla ennen vanhaan.

minh kirjoitti...

Martta se vaan jaksaa...isäntä hiukan..äreähkö? Laitoitko puukin(huom. sanassa ei käytetä r:ää!) kumolleen, jotta toukka voi sieltä mönkiä puissssss?
-minh-

Saara kirjoitti...

Laitoin tietenkin. Tai siis ravistelin kin sitä.

Jenni kirjoitti...

Hei Saara! No hätä, se on semmoinen talvitoukka. En nyt muista mikä, mutta sen kuuluukin mönkiä hangilla:) Itsekin niitä keräilin, ne ovat niin sulopörröisiä ja lutumutuisia.

Ja kiitos, kun muistutit minusta, vaikket olisi jaksanutkaan.

Saara kirjoitti...

Siis kuuluu vai? Hengailla hangilla? Mutta eihän se mönkinyt. Sehän oli jäässä!

Anonyymi kirjoitti...

Höh, boksi on mustana koko ajan.

Koditon-Petra

Anonyymi kirjoitti...

Mustaa, mustaa. Eli hyvää yötä sitten kaikille, mikäli ei valoakohta näy. Huomenna en ole täällä vaan tuolla, joten näkemisiin.

Petra

Janne kirjoitti...

Ehkäpä voit lepyttää isäntää sillä, että toit kotiin herkullista, proteiinipitoista ruokaa - söin tommosia kun asuin Sambiassa. Ei toukat lempiruokaani olleet, mutta auringossa kuivattamalla niistä saa ihan kelpo snackseja.

Saara kirjoitti...

Kelpo snacks... Niin tietenkin. Miten mä en taas tätä tajunnut. Kiitti, Janne.