Meillä on myös uusi auto. Volkswagen Passat. Kaikille aisteille, sanottiin mainoksessa. Musta se on ja tuoksuu uudelle autolle. Ainakin viisimetrinen. Kävin sillä eilen ajamassa vähän matkaa. Auton virallinen omistaja änkesi kyytiin ja nillitti koko ajan. Milloin oli liikaa kierroksia, millloin liian suuri vaihde ja muuta jonninjoutavaa. Ei siitä ajamisesta oikein mitään tullut. Helvetti, kuusi vaihdetta enkä millään ehtinyt käyttämään kuin neljää ja pakkia. Kyllähän se nyt pari kilsaa meikäläiselle riittää. Uusi auto sentään. Paljon valoja sisällä. Portaaton penkinlämmitin ja sähköinen käsijarru. Meillä oli aiemmin automaattivaihteinen Mondeo. Pariin vuoteen ei ole tarvinnut kytkintä painaa. Enkä minä olisi nytkään millään viitsinyt. Unohtuikin pari kertaa. Jäkjäkjäk. Jösses, miten paljon tyhmempi minä vielä voin olla.
Nämä edellä mainitut uudenkarheat söpöstykset eivät oikeastaan ilahduta yhtään. Kaikki tuntuu niin hemmetin yhdentekevältä ja ihan kuin ne sattuisivat jollekin toiselle. Melkein kuin kaikki mainokset, jotka lähetetään minulle väärällä etunimelläni, siis sillä, jota en ole koskaan käyttänyt. Niin kuin Book Avenuelta tuli tänään mainos:
Jutta, luulitko päivääsi rankaksi?
Aika samperin huono mainos. Liittymiskortti oli valmiiksi väärällä nimellä täytetty ja sitten ne vielä hehkuttivat:
"Mitä vielä mietit, Jutta?"
Hän muisti nimeni oikein! Pieni voitto , mutta nyt ei ollut juhlan aika.
- Lauren Weisberger, Paholainen pukeutuu Pradaan
Ensinnäkin; kuka helvetin Jutta. Ja toisekseen, minulle ei tarvitse lähettää ainuttakaan mainosta, jossa epäillään minun vain luulleen päivääni rankaksi. Book Avenue on nyt auttamattomasti out minun elämästäni. Joskus se mainos ei nyt vaan osu oikeaan. Ei edes oikealla nimellä. Toivon, että se olisi lähetetty jollekin toiselle.
Toinen elämäni onkin enemmän tuolla unissa. Sinne minä pakenen ilta illan jälkeen. Naapuritontilla on pieni mökki, jossa on ikkunaluukut. Ympärillä puolivilli puutarha. Tontilla on myös perunamaa ja jokunen ryyti siellä reunamilla on takavuosina ollut kasvamassa. Enää ei. Siinä asuu vanha pariskunta ja ovat niin huonossa kunnossa jo, etteivät enää jaksa hoitaa mitään. Mies kulkee jo rollaattorilla. Nainen on se sama, joka aikoinaan ampui haulikolla ilmaan, kun naapurin lapset mekastivat sen tontilla. Ja siis se sama muori, joka salaperäisesti rahtasi omenoitaan ikkunani alle.
Sen mökin minä haluaisin. Ne omenapuut. Polun tuosta pihan poikki tänne, josta lapset, koirat ja kissat voisivat luokseni kulkea. Autoa en haluaisi, mutta maakellari olisi hyvä. Sinne voisi perunoita säilöä talven varalle, ettei tarvitsisi painavia kauppakasseja kävellen kantaa. En minä niin kovin paljon pyydä. Sen mökin vain, mutta en ovikelloa. Vieraita kävisi kuitenkin joskus. Ne voisivat koputtaa kuistin sisäovea sitten ja astua peremmälle, kun minä huutaisin, että se on auki. Yläkerrassa olisi matala makuuhuone, vinttiin rakennettu. Alakerrassa tupakeittiö. Sitten olisi niitä alkoveja vaikka, joissa olisi lapsille sängyt. Ne voisivat tulla ja mennä niin kuin huvittaa. Siis ne lapset, ei sängyt.
Mökin kuistilla minulla olisi peltinen rasia ja siinä olisi lukko. Ja siellä rasiassa olisi aina tupakka-aski sekä tulitikut. Joskus saunan jälkeen istuisin siihen rappusille ja polttaisin yhden tupakan. Menisin sisälle ja pesisin hampaat. Katsoisin verhon raosta, onko kukaan tulossa polkua pitkin. Napsaisin television päälle ja kääriytyisin vilttiin. Enkä odottaisi keneltäkään hyväksyntää. Pitäisi vain ensin alkaa lotota.
Aika pitkä tuli tästä, vaikka piti vain sanoa, että Petra toi minulle tänään ihania kukkia. Ja eikö piristänytkin, vai mitä! Laitan kuvan, mutta ei ole vielä photoshopia asennettuna, joten se voi olla hurjan näköinen. Joka tapauksessa oransseja gerberoja, krysanteemeja ja joitakin keltaisi hörhellyksiä. Aivan hurmaavia, kiitos kaunis. Petra on ihana.
Tekstit
16 kommenttia:
Mäkin haluan tuommoisen "luulitko päivääsi rankaksi" -kirjeen, niin voin onttonauraa oikein kunnolla.
Minullakin on aina tuommoisia unelmapaikkoja, joissa käyn lepuuttamassa itseäni. Ei muuten jaksaisi kaikkia juttuja.
Kunhan ei unohdu sinne unelmapaikkaan, vaan myös tekee jottain elämälleen, kun on sen aika.
Jaksamus maximus sinulle, Saara!
Ihania kukkia ovat! Sain kirjoituksesta sen kuvan, että kannettava ei olekkaan niin ihana, niin onnittelen silti kannettavasta.
Minä ainakin pidän siitä, että voin makoilla sängyllä ja samalla surffailla verkossa! En kyllä istuisi niin pitkään minkään pöydän ääressä. En.
Jotenkin minusta tuntuu, että on parempi olla kokonaan yksin kuin suhteessa yksin.
Jos on ihan selkeästi yksin, sitä ei odota sellaista, minkä pitäisi olla. Sitä voi odottaa jotain, mikä voisi olla, mutta se on eri asia. Se ei vie nini paljon energiaa.
Harmi, ettei miehiä saa ostettua ja tuotua puotiin kannettuna.
Petra
Hahhah, Kaura. Kauheeta tommonen musta huumori.
Joo, unelmapaikat on kai välttämättömiä toisille. Tämäkin oli mulle unelmapaikka vielä silloin kun asuttiin pahamaineisessa kerrostalossa. Onhan se kaikki aina vähän suhteellista.
*
Silja Orvokki, on tämä läppäri ihan jees. Totuttelu vie aikaa eikä sitä nyt ole vain oikein ollut. Kyllä tähän voisi ihastua.
*
Petra, mutta onhan perhe kuitenkin ympärillä. Sitä ei sinänsä ole yksin muutoin kuin sillä parisuhteen tasolla. Ja mikä siinä ny sitten on niin vaikea kestää. Tätä mä en tajua, että miksi se on niin vaikeaa, kun ihan hyvin voisi olla mielummin yksin yksin kuin kaksin yksin. Ihan hullua.
Tää on näitä häpeätunnustuksia, ja olen koko ajan kahden vaiheilla että poistanko koko jutun vai en. Ilman jäävät naiset ovat läskejä ja rumia. Kauniit ovat vastustamattomia ja niille voi antaa kaiken anteeksi.
Osaa se perkele kirjottaa! Tollanen välikäden hutaisu ja silti niin vitun nappiin.
reiska
Reiska on kiltti. Kiitti, ei ollutkaan nyt vissiin kirjoitusvirheitä ainakaan kovin paljon.
Vittu jos mulle tulis tommonen kirje,vaikka päiväni näennäisesti näyttävätkin ei-rankoilta.
Tuohon yksin yksin vai kaksin yksin-hommaan sanoisin, että osuu kyllä aika hermoon tällä hetkellä, kun on ikäänkuin kaksin(tai siis kolmin, ku on Laps, mutta parisuhteessa ihan parina)mutta paljon enemmän yksin, kuin silloin kun oli fyysisesti yksin. Satuttaa, kun toinen katsoo lasittuneesti pleikkarin suuntaan, kun alan puhua omista asioistani tai se, kun se sanoo kesken mun lauseen "mä meen nyt nukkumaan. Kummasti väsähdin".
Mieluummin puhelen seinille ja kissoille. Meille ehkä tulee uusi kissa, muuten! Ihan naapurista, Luken ikäinen kolli ja negatiivi vielä! Toivottavasti ne tulee toimeen, ni mulla on enemmän kuuntelijoita ja kehrääjiä..
Mä pakenen Meksikoon, Colimaan torille myymään itseviljelemiäni vihanneksia ja kasviksia ja sitten pieneen mökkiin kirjoittamaan ja ajelemaan aasin vetämillä kärryillä. Se aasi olis mun kaveri kans.
-minh-
Se rankkuus viittasi jonkun esikoiskirjailijan romaaniin ja fiktiiviseen mainosmimmiin, jolla on mielipuolinen työnantaja, joka pakottaa tämän unelmiensa työpaikkaan päässeen mimmin painamaan duunia. Ja tämä kirja nyt sitten kannattaisi tilata ja liittyä myös jäseneksi. Vähän huono arviokyky tuolla Book Avenuen markkinointi-ihmisellä. Siis tähän aikaan vuodesta harvoin riittää huumorintaju kestämään vittuilua. Se on jotenkin aivan lopussa.
Tässä mainoksesa on lisää muka jännittäviä heittoja ko. kirjasta. "Onko olemassa jokin syy, miksi istut siinä vielä sen sijaan että tekisit työsi?"
Täähän on ensinnäkin ihan normaalia meillä, mutta istumisen paikalle voisi vaihtaa seisomisen.
Eilen muuten omistaja oli ajanut yläkaupan ohi ja soittanut, miksi siellä on ovet kiinni. Oven pitää olla auki, siis säpissä, ettei asiakkaan itse tarvitse avata ovea. Sillä tienaa ainakin 200 euroa päivässä. Minä en tajua, että millä yhtälöllä se kuvittelee jääkylmien kauppojen työntekijöitten sairaslomien tulevan halvemmaksi.
Kukahan ottaisi minut töihin. Minulla on hieman poikkeavat käsitykset siitä, miten työntekijöitä pitää kohdella.
Mitä mä tästä aloin vaahdota, kun piti sanoa jotakin kissoista. Että mitähän se Luke mahtaa tykätä toisesta poikakissasta? Samanikäisestä vielä.
Oi, Meksiko on ehkä hyvä. Mulla tuo kuvitelma tulee niin lähelle.
Katsotaan, katsotaan, saadaan se kissa ainakin kokeeksi, että miten ne tulee toimeen ja jos tottuvat toisiinsa, niin sitten saa jäädä. Muuten täytyy etsiä sille toinen koti ja Lukelle joku pikkukaveri.
Meksiko on sopivan kaukana. Ikuinen haave karata toiselle puolelle maapalloa...mistähän tuokin tulee?
No tässä tapauksessa on mullakin vähän poikkeavat käsitykset siitä,miten työntekijöitä kohdellaan, jos 200euron takia niitä jäädytetään ovi auki talvipakkasessa. Ja kait nykyajan ihmiset osaa oven avata?
jaksamista, kohta se on taas viikonloppu ja lepoa...
-minh-
No siis ympäristörikos mielestäni tuollainen ovien auki pitäminen talvipakkasilla vaikka ei sitten työntekijöistä välittäisikään.
Pah, vai lepoa. Huomenna inventaarioon, jippii. Ja maanantaina toiseen. Noh, onhan täsä sunnuntai välissä.
Eikö se Luke voisi valita sitä kissaa. Meillä oli aikoinaan Kassuvainaan kaverina Piu, ja siitä Kassu tykkäsi ihan hirveästi. Ne nukkuivat yhdessä ja pesivät toisiaan. Mutta sitten Piu katosi ja minä etsin sitä kaikkialta. Kirjoitin yleisöosastoonkin, oikein sanomalehteen. Se oli kyllä jännittävää. Mutta Piuta ei koskaan löytynyt ja minä hain Kassulle kaveriksi Sissin. Ne eivät tykänneet toisistaan yhtään. Oppivat kyllä sietämään, mutta siinä kaikki. Nyt näiden kaikkien vuosien jälkeen tuntuu kamalalta, että tuli otettua Kassulle sellainen kaveri, josta se enempi niin kuin kärsi. Se tykkäsi meidän koirastakin enemmän kuin Sissistä. Koiran kanssa ne söivät jopa samalta lautaselta ja Kassu pesi sen korvat. Sissin kanssa ne söivät kilpaa ja siitä syystä kai Sissi ahmii vieläkin ruokansa, vaikka Kassun poismenosta on kulunut jo kolme vuotta.
*
Ympäristörikos se onkin ja vaikuttaa meikäläisen silmissä muutenkin aika nousukasmaiselta touhulta.
Se on kai vain tää allakka nyt kun määrää nämä invikset. Muutenkin oli typerästi joulut ja muut pyhät. Ei mistään mitään iloa. Perkele.
Luke ja Laku. Tuo voisi kyllä olla hyvä enne. Aika mainiota... sanoisinko jopa that's so vile.
Toimeksiantona Saaralta, joka parhaillaan pelastaa koirarukkansa korvia paukutuksen kiroilta:
Saara kiittää kaikkia ihania lukijoita ja kommentoijia vuodesta 2005, toivottaa yhtä lailla kaikille ihanaa, rauhanomaista ja lämmintä uutta vuotta 2006!
Saara
(kirjasi psta Petra ja reiska hengessä mukana)
Ja oikein hyvää ihanaa mukavaa hauskaa ja rauhaisaa uutta vuotta myös Saaralle!
Petra
HYVÄHKÖLLE JA ERITTÄIN SUOSITULLE LEMPEÄMIELIPUOLISELLE, ÄLYKKÄÄKÄLLE JA AH NIIN EROOTTISEN KAUNIILLE EHTOISALLEMME SAARALLE!! OIKEIN HYVÄÄ JA LÄMMINTÄ UUTTA VUOTAA! Toivoopi leiska!
eyurgr, vittu
Ihanaa uutta vuotta Sinulle, Saara.
Lähetä kommentti