Pienemmällä porukalla on päästy käymään Jyväskylässä ja Vilppulan mökilläkin oltiin riskillä yksi yö siten, että teinix ja tyttöystävä jäivät kaksistaan kotiin. Siinä sateen uhkaamalla iltanuotiolla Suomen koleassa suvi-illassa istuskellessa ja kesän ainoata tulisella sinapilla höystettyä makkaraa järsiessä mikään muu ei niin ota pattiin kuin se, että junnu ei vastaa puhelimeen koko päivänä, ja pistää sitten vielä kännykänkin kiinni, eivätkä tyttöystävällekään lähetyt tekstiviestit tuota tulosta. Sitä vaan pitäisi siinä olla luottavaisin mielin ja mutustaa makkaraansa huolta vailla sekä uskoa, että kotona kaikki on ok, sillä edes kerran vuodessa pitää nauttia kesäillasta tuhansien ahnaiden hyttysten inistessä korvaan ja tunkiessa imukärsäänsä vaatteidenkin läpi. Niin nälkäistä porukkaa harvoin näkee, ikään kuin olisimme olleet ainoat veriateriat saarella koko kesänä ja koko hyttysten suvun jatkuminen olisi ollut meistä kiinni. Ehkä olikin. Niille kelpasivat kaikki. Ainoastaan järveen sukeltamalla sai olla hetken rauhassa. Koiratkin olivat niin pahoilla paukamilla, että piti viedä ne hetkittäin mökkiin päiväunille. Vaikka vaikeaahan niiden on sisällä olla. Mac rakastaa vettä ja kahlaisi rantavesiä taukoamatta. Aluksi myös Puck ryntäsi Macin perässä järveen, mutta siellä vedessä vatsaansa myöten ollessaan vasta tajusi kastuneensa, ja hölmistynyt ilme ruttuisella naamallaan se sitten kahlasi rantakalliolle eikä enää toiste järveen mennyt. Istua nökötti kivennokassa rantavahtina ja yritti juoda järveä tyhjäksi, kun muut Mac mukaan lukien olivat uimassa.
Myös lähiseudulla ollaan lomailtu ja ajeltu matkapahoinvointisina ökyrikkaiden formulakuskien ja jääkiekkosankareiden renkien pystyttämien sähköaitojen reunustamia mutkaisia teitä meren rantaan. Päivä Porkkalassa oli tietenkin elämys. Meri tuoksui, koirat säntäilivät hihnoissaan sinne tänne, nilkat muljahtelivat, käärmeet pulikoivat rantavedessä ja venäläiset telttailivat kallioiden koloissa.
Mutta siihen teiniin. Tänään se päätti lähteä viimeiselle mopoajelulleen ennen viikon pituiselle maalivahtileirille lähtöään ja muutenkin, mikä se mopo nyt enää 16-vuotiaalle on, kun kevarinkin kuljettamiseen ikä riittäisi. Ollaan isännän kanssa keplottelemalla ja tekosyillä toisensa perään saatu pitkitettyä koko kesän teinixin autokouluun lähtöä, sillä kyllä se sydämestä riipaisee ajatuskin junnusta ja moottoripyörästä, vaikka prätkäjätkiä on ollut suku täynnä, isänsä mukaan lukien.
No, olin siis tässä, selailin blogeja ja lueskelin uutisia, kun kuulin ikkunan takaa hälytyssireenin äänen. Henki salpaantui hetsilleen, sydän tykytti kuin viimeistä päivää ja vatsalaukku kääntyi ympäri samantein, kun se sireeni hiljeni tuohon kotitien risteykseen. Olin jo ihan varma, että nyt se poika retkottaa tiedottomana verilammikossa. En tiedä mikä järki on aina ajatella pahinta. Ei kai mikään. Se vaan tulee ennen kuin ehtii ajatella yhtään mitään. Kauhu ja paniikki iskee niin kuin moukarilla lyötäisiin palleaan. Säntäsin tästä käsillä päätäni pidellen ensin keittiöön ja sitten takaisin. Sen jälkeen pyörin vähän aikaa aivan mieltä vailla, kunnes ymmärsin soittaa pojan kännykkään. Joo, täs mä olen. Postilaatikoilla. Poliisit otti kiinni.
Luojan kiitos!
Poika oli päästellyt jatkuvasti hokemastani aja varovasti-mantrastani huolimatta mopolla viidenkympin rajoitusalueella runsasta ylinopeutta, mikä ei tietenkään ole edes mopolla ajaen mahdollista. Mopedillahan saa Suomen lain mukaan päästellä 45 km/h. Ja jos sillä pääsee yli kuuttaviittä, niin kyseessä on moottoripyörä. Turha tässä on siis selitellä. Ei kai se enää mikään mopo ollutkaan, kun siitä oli ne kuristimet otettu pois mopon hyydyttyä aina ylämäkeen.
Jäimme junnun kanssa risteykseen odottelemaan, kun hyvä poliisi kävi kehä kolmosella asti mopoajelulla ja paha poliisi mittasi tutkalla, että paljonko kulkee. Toivottiin junnun kanssa, että moposta loppuisi bensa, mutta niin ei tietenkään käynyt, vaikka poliiseilla meni touhuihinsa ainakin puoli tuntia. Kävivät ehkä jossakin kaffella. Mittaustuloksen tultua ilmi, lähtivät sekä kortti junnulta että kilvet moposta. Kevytmoottoripyörällä kortitta ajosta ja ylinopeudesta tulleiden 84 euron sakkojen lisäksi isompi lasku tulee perästä uudelleenrekisteröinti- ja vakuutusmaksujen muodossa. Tämä silti lienee parasta, mitä pojalle on sattunut. Vaikka nämä nyt kohdalle sattuneet poliisit olivat viimekertaiseen reiluun ja mukavaan virkavaltaan verrattuna jäykkiä ja epäystävällisiä yrmyjä, jopa tarpeettoman töykeitä, ajokielto ja lykkäys kevarikortista tulivat mitä parhaimpaan saumaan. Loppuipahan se piikkikortin vinkuminen vähäksi aikaa.
Tekstit
20 kommenttia:
Hyvä! Hyvä! hihkuu tämä äiti ja taputtaa karvaisia käsiään. Polisin haaviin joutuminen on jokaisen teinin äidin unelma. Että saisi virkavalta hoitaa nämä pikkurikolliset kaidalle tielle, kun ei äidin sana tehoa. Muistan kyllä, miltä tuntui, kun minulle selvisi aikoinaan totuus siitä, että kuristimet lapsen skootterista olivat lähteneet itsestään kävelemään. Ei saanut lapsi kevaria eikä kevarikorttia.
Sitä paitsi 16-kesäisellä ei riitä tarkkaavuutta edes siinä 45 kilometrin tuntivauhdissa. Aivot eivät vain toimi tarpeeksi nopeasti.
Osaanpas minä kirjoittaa oikein: poliisin! :P
Joskus vielä kirjoitan tarinan siitä, mitä varttuneemmallekin teinixille voi sattua ja miksi näin ollen äiti on lähtökohtaisesti aina oikeassa olleessaan ylihermona! Hyvä, että pillinvingutuksen syy oli vain ylinopeus eikä todellinen hätä! Ja ihan hyvä, että sait virkavallasta vähän vipuvartta vaateillesi.
Oliko tuo Porkkalan käärme Lähteelän virkistysalueella? Siks vaan kyselen, kun juuri menin mokoma sitä suosittelemaan lapsiperheille! Vedestä havaittu käärme on niin inha, ettei väliä, onko rantakäärme vai vaarallisempi versio, vie uimahalut pitkäksi aikaa.
Onpas maailma muuttunut. Kyllä mopoja ennenkin viriteltiin, mutta ei siitä sakkoja pahempaa muistaakseni tullut. Oma moottoripolkupyöräni oli tosin ihan laillinen, vaikka ilmansuodattimen kyljessä ollutta lappua nostamallla saikin suoralla vähän lisää vauhtia, mutta koskaan sen kanssa joutunut vaikeuksiin.
Pojassa on selvästi ainesta ;)
Polisin haaviin joutuminen on jokaisen teinin äidin unelma
Heh, Celia, no nyt on kyllä meidän mussukalla poliisikiintiö täysi (3. kerta...). Siihen kaatokänniinhän se viimeksi auttoi, mutta edellisestä ylinopeussakosta mopon kanssa on jo vuosi. Silloin eivät koeajaneet, joten poika taisi päästä liian vähällä. Jatkossa täytyy yrittää selvitä ilman virkavallan apua. Siis toivottavasti.
Sun äitis, niin. Kyllä tässä hysteriaa riittää ja mielikuvitusta ilmankin, mutta kerro ihmeessä.
Eikä ole käärme sieltä, vaan hmm... mikäs se nyt olikaan... ööö... no ei se kuitenkaan. Tämä oli sieltä, missä on venesatama ja jotain. Äsken muistin ja nyt jo unohdin. Mutta oli meilläkin sellainen pikkuinen poika mukana omien lasten lisäksi, eikä sitä kukaan pelännyt. Oli niin selvät nuo poskien keltalaikut. Tarhakäärmehän on ihan viehkeä otus. Niitä luikureita tuossa kotiojassa välillä pyörii, niin ovat tottuneet. Että sekaan vaan.
Kari, mopot ovat muuttuneet niistä ajoista ja niitä on tullut lisää. Kuristimensa mopoistaan ottavat pois noin 80% omistajista (Wikipedia), koska ne tosiaankin hyydyttävät matkanteon ylämäissä. En tiedä vaaditaanko kuristimien käyttöä missään muualla kuin Suomessa, mutta mopot tehdään nopeimmiksi kuin ennen ja muualla niillä saa päästellä niin lujaa kuin niillä pääsee.
Suomessa on kyllä kieltämättä melkoisen tiukka tuo mopolaki nykyisin. Sitä rikkomalla saa ihan kelpo rangaistuksen. Samanlaisia sakkoja taitaa tulla päällekarkauksista ja sen sellaisista. Mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että joskus se tulee tarpeeseen. Sillä suojellaan paitsi sitä kovapäistä teinikuskia, myös muita tiellä liikkujia. Että kun on kerran tuhannen kertaa sanottu, että et sitten kaahaa. No en en. Ja kaahaa kuitenkin.
Siis hui! Mä en tajua, miten olet saanut yhtään nukuttua, kun pojalla on ollut mopo! Minä pidin jo A:lle puhuttelun, kun se lupasi Lapselle, että tämä saa ajaa skootterilla Kreetalla. Ei muuten tasan aja! Metriäkään! Toisaalta meillä ehkä vaikuttaa se, että minulla ei ole ajokorttia ja olen törppöillyt itseni auton alle muutamaan otteeseen fillarilla ja jalan. En luota tuohon liikenteeseen yhtään. Liikenne ei ole kaverini.
Mutta siis tuo makkaranjärsintäkohtaus herätti kyllä myötätuntoni.
-minh-
No moi Minh! Joo, ei se öisin ole ajellutkaan. Enpä olisi nukkunutkaan jos olisi. Melko vähän se enää on onneksi muutenkaan kiireiltään ehtinyt ajelemaan.
Kreetalla on kyllä se liikennekulttuuri vähän erilainen. Etkös sinä itsekin päästellyt jossakin Kreikassa skootterilla kerran?
Ei käy arki pitkäksi teinixin kanssa… Ihan tässä joskus (usein) tulee ajateltua, että onneksi ei ole lapsia ;)
Taitaa tuo mopon virittäminen olla aika arkipäivää. Siskonkin piti saada moponsa viritettyä eikä asiasta tietenkään vanhemmille hiiskuttu – muuten olisi mopo otettu pois.
Noh, loputa se otettiinkin – kuulemma varastettiin. Minun vaisto taasen saa, että sisko myi moponsa saadakseen rahaa ja kotona sanoi, että se pöllittiin. En tiedä saivatko vanhemmat vakuutusyhtiöltä jotain takaisin. Kaikkea ne nuoret voi keksiä – onnea matkaan! :D
Kari: "Onpas maailma muuttunut. Kyllä mopoja ennenkin viriteltiin, mutta ei siitä sakkoja pahempaa muistaakseni tullut. "
Pahempaa ja pahempaa, mun faija oli niin vihanen et helpompaa tollanen viranomaisrangaistus ois ollu ku faijan vihottelu siitä kun mä ajoin mopolla poliisin tutkaan kuudenkympin alueella 88km/h (Ja silloinkaan mopolla ei saanut ylittää 45, vai oliko se raja tuolloin 40Km/h?) ja sain pirun isot sakot ja mopo piti "palauttaa lailliseen kuntoon" ja käydä kuukauden sisällä näyttämässä poliizisedille että se on taas laillisessa kunnossa, muuten se ois takavarikoitu (Tosin mulle se oli se ja sama, faija nimittäin takavarikoi sen)
Vietin sitten kiinnijäämistä seuraavan kuukauden kesälomastani landella palkattomassa risusavotassa (Ja Pappani pisti oikein tosissaan mut tekemään töitä, joka ilta lyyhistyin lihakset kipeenä sänkyyn), faija kun katsoi että mun pitää tienata ne sakkorahat.
Poikani kinusi kevarikorttia, mutta mä sanoin etten sitä sille uskalla hankkia (Helvetti, mä oon jo sen mopoilusta sydänkurkussa) ja lupasin että jos lakkaa inisemästä ja sen lisäksi lopettaa tupakanpolton niin maksan ajokortin kun täyttää 18. Kai se on nyt marraskuussa poika pistettävä ajokorttia ajamaan, on nimittäin ollut jo vuoden polttamatta ja ei ole inissyt piikkiä ittelleen, kortin tosin hankki omilla kesaduunista saamillaan rahoillaan.
BTW Saara, mä olen ollu ilkeä isä ja olen aina pakottanut lapset mukaan sukuloimaan landelle, olen perustellut asiaa sillä että jos minä joudun sen kestämään niin kyllä lastenkin on se kestettävä. Lapset tosin ovat aina tienneet että mä kestän landea maksimissaan 3 päivää ja sit on päästävä himaan.
Saara: "Heh, Celia, no nyt on kyllä meidän mussukalla poliisikiintiö täysi (3. kerta...)."
Kappas, mulla ei poju ole ollu ku kerran poliisin kanssa tekemisissä.
(Oli muuten poliisin soitettua hivenen noloa lähteä poikaa kamarilta hakemaan kun vaimo oli Savonlinnassa ja mä olin juhlimassa kaverin polttareita, l. olin poikaa hakiessani ns. kohtuuttoman hutikan veljeskunnan jäsen. Antoivat sentään pojan haltuuni ja tilasivatpa jopa taksin himamatkaa varten )
Saara: n tiedä vaaditaanko kuristimien käyttöä missään muualla kuin Suomessa, mutta mopot tehdään nopeimmiksi kuin ennen ja muualla niillä saa päästellä niin lujaa kuin niillä pääsee."
Itse asiassa munkin mopo oli jo 1982 sellainen että se oli alunperin Japaniassa kevytmoottoripyörä, niinpä sitä oli helppo viritellä, tarvitsi vain tilata alkuperäisiä osia, asentaa ne ja a'vot: lujaa kulki.
Viitaten aikaisempiin merkintoihisi siita kuinka halait tietoja poikasi tyttoystavasta netista, ei kai poikasi lue blogiasi ja hermostu moisesta sympatianpuutteesta :)
Elegia, no niinpä! Kaikkea se nuoriso aina keksiikin, oi voi. Mutta aika ei käy pitkäksi.
Johannes, että 88 km/h, joo. Risusavottaan minäkin sut olisin pistänyt. Meillä poika pääsi lätkäleirille, mutta mopolla tuskin enää ajelee kun sieltä palailee. Kuristimetkin ovat jo paikoillaan ja mopo pitäisi nyt kai sitten viedä minne? Katsastukseen? Siihen on kyllä vaihdettu rattaat ja jotakin muuta, suuttimet ja mitä vielä. En tiedä pitääkö nekin vaihtaa takaisin alkuperäisiin, ettei kulje liian lujaa.
Ja Johannes, mut on pakotettu landelle joskus 13 v., joten karkasin ja liftasin sieltä sitten pois. Pääsin muuten Sleepy Sleepersien keikkabussin kyytiin.
Eli jos turvallisuutta ajattelee, niin kumpi on pahempi, jättää nuori kotiin vai pilata lomapäivät kyttäämällä koko ajan, ettei kaveri karkaa. Ja sit jos karkaa, niin ei ole kyllä mukavaa sekään. Koskaan ei tiedä minkä rupusakin tai murhamiehen kyytiin se liftaisi.
No just noin, että ei tässä ole paljon hutikkaa tullut otettua, kun on koko ajan oltava valmiina lähtöön. Voi sanoa, että tässä tapauksessa pelko hallitsee elämää enkä minä.
Hdcanis, itse asiassa sanoin pojalle ihan samat asiat päin naamaakin, joskin vähän nätimmin eli jotenkin niin, että ehkä oli ihan hyvä että näin kävi :)
Ja tuota mä luulen, että sille junnulle pitäisi maksaa siitä, että se viitsisi mun blogijorinoita lukea. Ylipäätään nuoret eivät ole lähellekään niin kiinnostuneita vanhempiensa touhuista kuin toisinpäin.
Saara: "Johannes, että 88 km/h, joo. "
Unohtui sanoa että väitän vieläkin että poliisisetien tutka valehteli, ei se perkele niin lujaa voinut kulkea, mittarin mukaan menin vain about kuuttakymppiä!
Niin niin, Johannes :) Just niin se munkin poikani sanoi...
Siis sehän oli nyt vaan Ihan Normaali Nuori, jestas sentään!
Tai no, lätkämaalivahtihan se tosin on, ja ne kuulemma on aina Erilaisia.
En tiedä.
Vaan ei tuommoisesta vielä saa kevarikorttia kieltämään mennä!
Sitten vasta, jos kännissä ajelee.
Minä ostin muinoin lapsoselle peräti 2 kevaria, eikä niistä ollut laillinen kumpikaan.
Joo, ja jäälle tarkoitetut piikkirenkaat.
Tästä palkinnoksi lapsonen vasta eilisiltana toi minulle jääkaappiin saunalonkeron, kun nyt nyt kerran on töissä, ja tietää etten raaski moiseen turhuuteen itse tuhlata.
Niin, siis Tienpäällä, kai se ny on normaali nuori, jos 80% niistä tekee tuota samaa (jos ei siis oteta lukuun sitä lätkämaalivahtihommaa :))
Kylhän kevari sitten saakin olla laiton, jos sillä ei ajella yleisillä paikoilla, niinku jääradalla tai montulla tai silleen.
Totta kai niillä ajettiin tieliikenteessä.
Molemmilla.
Ja siellä montulla, sekä jäälläkin.
Nääs ovelasti laskin, että pieni pelko pepussa pitää terveen varovaisena poliisin suhteen, ja jos ajaa, ei voi ottaa.
Nappiin meni - kortti lähti kuivumaan vasta autolla...
Se on niin helppoa toi nykymopojen viritys, kun ei tarvitse muuta tehdä kuin ottaa vähän turhia osia pois. Toisaalta tuota meidän poitsun mopoa testatessani aika turhauttavaa se oli ajaa ylämäkeä 35 km/h.
Tuo mopo muuten on tehokas lapsen kotoa irtaannuttamisväline. Viimesen parin viikon aikana olisko poika pari yötä nukkunu kotosalla. Ei käy edes syömässä. En tiedä missä menee ja mitä tekee. Kaiketi elättää itsensä huumeita myymällä tai jotain. Mutta kun ei ole jäänyt mistään ikävästä kiinni niin ei ole syytä kieltääkään menemästä. Kerranhan se vaan on nuoruus, kesä ja kärpäsiä..
En kylläkään huolissani ole, mutta vähän tuppaa olemaan haikea olo. Ja kotona akkavalta.
Oi Olli, en mä tahallani jättänyt vastaamatta, vaan unohtelen asioita. Välillä unohdan koko blogin olemassaolon. Karmeeta.
Oli siinä sitten vaihdettu kuulemma rattaat ja suuttimet ja mitä kaikkea. Mut niin tekee kaikki. Se on turhauttavaa todella, kun mopo hyytyy. Ne kuristimet eivät taida olla ihan huippukeksintö.
Lähetä kommentti