Itsekeskeinen tavis

Blogin pitäminen puhuttaa. Huomattava kirjallisuushenkilö on noussut vastustamaan latteita lätisijöitä, joilla on tietokone, liikaa aikaa ja liian vähän palstatilaa. Puuttumatta tässä vaiheessa vielä Seppälän joutavaan huolenaiheeseen, johon hänellä on onneksi ollut aikaa paneutua, aloin miettiä voisiko netin palstatila sitten olla rajallinen vai pitäisikö sitä supistaa suurille ajattelijoille sopivammaksi hallita. Pitäisikö meidän blogin pitäjien olla ympäristöystävällisempiä? Avaruuskin alkaa olla täynnä romua. Niin on virtuaaliavaruuskin täynnä vanhojen blogien ja sivustojen jäänteitä. Tänne tullaan hirveällä höngällä jakamaan päänsisäisiä latteuksia ajattelematta ollenkaan miltä se Seppälästä tuntuu ja miten paljon se vie tilaa virtuaaliavaruudesta. Miten paljon itsekeskeisempi tällainen tavis enää voi olla?

Nettitouhut aiheuttavat paljon mielipahaa ja kateutta. Ihminen on ihmiselle uhka. Ystävyyskin pelkkää tekopyhyyttä. Toisen onnistuminen on aina itseltä pois. Toisen ystävä on aina joltakin toiselta pois. Yhden saama yksityisviesti on pois joltakin toiselta. Jonkun blogi vie kaikki lukijat. Jotakin kumarretaan, että voidaan pyllistää jollekin toiselle. Ja nyt, blogin pitäjistä on tullut kirjailijalle uhka. Demokratiakin kuulostaa kirosanalta. Kirjoittaminen pitäisi ehdottomasti saada yksityistää ainakin tässä maassa muutamille tarkoin valituille kirjallisuushenkilöille, koska eihän siinä nyt ole mitään laitaa, että kuka tahansa tavis saa päästellä sormistaan mitä sattuu latteuksia.

Kuinkahan paljon pidemmälle negativiisuudella vielä päästäänkään? Jäädään tähän, ryvetään nyt oikein tässä negaation hekumassa. Ollaan ennakkoluuloisia ja paskamaisia. Näytetään esimerkkiä tuleville sukupolville, miten meissä keski-ikäisissä on tylyä ytyä. Hymy perseeseen! Ylimääräistä aikaa ei ole hukattavaksi. Älkää antautuko latteuksille! Paetkaa blogeja ja keskustelufoorumeita. Olkaa kunnon ihmisiä, hyvät ihmiset.

Tämä ei nyt ole junassa mieleen tullutta, koska olen tämän viikon lomalla. Voisin istua tässä viikon vastapainoksi päivittäiselle kahdeksan tunnin yhtäjaksoiselle seisomiselle ja kävelemiselle. Jalkojen pitäisi saada elpyä. Mutta kun ei ole liikaa aikaa. Haluaisin kyllä, että olisi. Olo on kuin toisinajattelijalla, mutta onnea ja lukijoita kaikille blogihenkilöille.