tag:blogger.com,1999:blog-10958330.post112885515783740916..comments2023-10-20T14:47:16.079+03:00Comments on Saaran blogi: Vaikean lapsuuden vangitSaarahttp://www.blogger.com/profile/15643554203823813444noreply@blogger.comBlogger38125tag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1129124088772448362005-10-12T16:34:00.000+03:002005-10-12T16:34:00.000+03:00Nimenomaan just näin. Toisaalta sekin voi mennä he...Nimenomaan just näin. Toisaalta sekin voi mennä helposti yli. Minäkin olin kotona kymmenen vuotta, että varmasti olin aina paikalla, kun lapset tarvitsivat. Sen jälkeen on ollut hirveän vaikea opetella lähtemään. Mutta joo, aivan mielettömän fiksua porukkaa täällä yhä vain.Saarahttps://www.blogger.com/profile/15643554203823813444noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1129103655874710082005-10-12T10:54:00.000+03:002005-10-12T10:54:00.000+03:00Mahtava kirjoitus (ja upeita kommentteja)! Kiitos ...Mahtava kirjoitus (ja upeita kommentteja)! Kiitos teille! Itse olen vasta menossa kohti ymmärrystä ja anteeksiantoa, mutta toisinaan pompsahtelen takasin vihankin puolelle, kun käytännön tilanteissa huomaan, millaisen epävarmuuden lapsuuden kokemukset ovat jättäneet jälkeensä. Kuulunee prosessiin. Sen olen kuitenkin tiedostanut aikapäiviä sitten, että elämäni onnellisuus, ja se mihin suuntaan elämäni kehittyy, on vain ja ainoastaan omissa käsissäni. Turha tuhlata kallisarvoista elämää itsensä surkutteluun, omien vanhempien virheiksi kokemiaan tekoja voi yrittää olla toistamatta suhteessa omiin lapsiinsa.Pikkahttps://www.blogger.com/profile/09283638259180319096noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1129038240810337622005-10-11T16:44:00.000+03:002005-10-11T16:44:00.000+03:00Joo, ihan hyvä juttu ill. Minulle tuli vaan mielee...Joo, ihan hyvä juttu ill. Minulle tuli vaan mieleen, että jos sinusta tuntuu, että vika on olemassa vain sinun suhteessa vanhempiisi, niin onko vikaa edes todella olemassa. Ja jos se taas on sinun itsesi mielestä vika, niin sitten vaan pitää miettiä, haluatko minkään muuttuvan vai pysyvän ennallaan. Ja jos haluat kaiken olevan ennallaan, ei vikaa minun nähdäkseni ole.Saarahttps://www.blogger.com/profile/15643554203823813444noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1129019504246310742005-10-11T11:31:00.000+03:002005-10-11T11:31:00.000+03:00jotenkin tuntuu ja näyttääkin joskus siltä että me...jotenkin tuntuu ja näyttääkin joskus siltä että meillä tämä on kääntynyt päälaelleen. vanhempani kantavat minun virheitäni mukanaan - sitäpaitsi teen jatkuvasti uusia yhtä pahoja koska muisti reistailee (tekosyy, itse olen syypää muistinkin delaamiseen) enkä pysty enää tekemään eroa menneen todellisuuden ja epätodellisen välille. epävarmuus on rasittavaa , kun ei ole varma siitä mitä on taas tehnyt väärin tai missä mokasi. ja se että syytetään syyttelystä ja syyllistämisestä. ja muistutetaan sellaisesta minkä olen jättänyt taakseni ja haluan unohtaa.<BR/><BR/>tietysti tunnenkin syyllisyyttä, siitä etten lapsena kyennyt olemaan sellainen kun vanhemmat halusivat ja siitä että tein asioita jotka olivat heidän näkökulmastaan pahoja tai vääriä, ja siitä etten itse kyennyt hallitsemaan itseäni ja näyttelemään paremmin. minulle on selvää ettei lapsen ole tarkoituskaan kyetä siihen, mutta kuka muu olisi syypää ellen minä itse? vanhemmilla ei ollut mitään osuutta asiaan, yrittivät kasvattaa niinkuin oikeaksi katsoivat, pitää huolta etc. ja silti minusta kasvoi kiero kuin vaivaismänty. vanhempia en ole koskaan syyttänyt mistään, ainakaan tahallani tai tietoisesti. vianhan on oltava minussa. en vain tiedä että mikä vika, ja missä.<BR/><BR/>eikä saa valittaa. ^_^ minulla on nyt ihan ok elämä ja teen joka päivä jotakin jotta se pysyisi sellaisena, en valita enkä syyttele ketään enkä kieriskele itsesäälissäkään (omasta mielestäni.. paitsi jos kärsin vääryyttä tässä ja nyt ^^). liikun eteenpäin. miksi eivät vanhempanikin liikkuisi? unohtaisi edes, tai yrittäisi unohtaa? mutta olkoon heidän päätöksensä. jos eivät halua niin ei sitten. neutraali kanssakäyminen onnistuu useimmiten.<BR/><BR/>no nyt tuli taas vallan pitkä höpinä. aurinko paistaa mutta kylmää on.. ryhdyn tekemään poppismeemiä minhiltä.. (eikä ollut tarkoitus valittaa blogissasi, sori)ill.https://www.blogger.com/profile/05728384705958010707noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128964727287592492005-10-10T20:18:00.000+03:002005-10-10T20:18:00.000+03:00Samoin sinne! Kiitos.Samoin sinne! Kiitos.Saarahttps://www.blogger.com/profile/15643554203823813444noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128961441449628932005-10-10T19:24:00.000+03:002005-10-10T19:24:00.000+03:00Saara: Kiitos, kuulosti mieltä lämmittävältä juuri...Saara: Kiitos, kuulosti mieltä lämmittävältä juuri sinun suustasi tulleena :)<BR/><BR/>Pelosta vielä, rohkeutta ei ole se, ettei pelkää, vaan se että toimii pelosta huolimatta. Se on mielestäni lohdullista.<BR/><BR/>Voimia kaikille omiin kamppailuihin!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128954472443457752005-10-10T17:27:00.000+03:002005-10-10T17:27:00.000+03:00Nythän tästä tuli oikein Tosi-Blogi. Äiti. "Elämäs...Nythän tästä tuli oikein Tosi-Blogi. Äiti. <BR/><BR/><BR/>"Elämässä ei ole tuhlattavia päiviä." Ei ole.Saarahttps://www.blogger.com/profile/15643554203823813444noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128952386450103282005-10-10T16:53:00.000+03:002005-10-10T16:53:00.000+03:00Kyllä sitä hiukan pitää hoputtaa mielestäni, antee...Kyllä sitä hiukan pitää hoputtaa mielestäni, anteeksi antamista. Elämä ei ole ikuista ja itselläni tuntui ainakin, että säästyin ikuiselta epäselvyydeltä, kun sentään ehdin ajoissa.<BR/><BR/>Elämässä ei ole tuhlattavia päiviä kovinkaan monta. Tätä mieltä olen. Kun sen nyt olen oppinut, haluan muillekin sen kertoa.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128951266355695502005-10-10T16:34:00.000+03:002005-10-10T16:34:00.000+03:00Tyttäreni, luin kuitenkin, tippa silmässä. Jos en ...Tyttäreni, luin kuitenkin, tippa silmässä. Jos en ole pyytänyt vielä anteeksi, niin viimeistään nyt. Hyviä opetuksia ainakin osaat kirjoittaa aikalaisillesi. Ja tosiaan, fiksua porukkaa te koko remmi. <BR/>Miksi surra ettei elämä ole nykyistä parempi. fcqKai se riittää että on ok omasta mielestään, vaikkei olekaan maisterin papereita. <BR/>t. ÄitiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128945650842308932005-10-10T15:00:00.000+03:002005-10-10T15:00:00.000+03:00"Korvissa soi "Kultalammen" ihana repliikki, se tä..."Korvissa soi "Kultalammen" ihana repliikki, se tämänsuuntainen: kuinka kauan aiot käyttää vaikeaa lapsuutta selityksenä kaikelle?"<BR/><BR/>Oh, ihana leffa. En olisi kyllä muistanut tuota repliikkiä. Kipakasti kiteytetty kysymys. <BR/><BR/>Minusta tämä on ollut kyllä aivan ihastuttava keskustelu. Louhella oli siihen hieno jatko omassa blogissaan. Eihän sitä tietenkään pysty armahtamaan ketään, jos ei armahda ensin itseään. <BR/><BR/>Marian studiossa (mariar.vuodatus.net) oli aiheeseen liittyvä runokin:<BR/><BR/>Kannat lasta selässä ja sylissä.<BR/><BR/>Se on pommi.<BR/><BR/>Mieti tarkkaan mitä sille teet,<BR/><BR/>mitä se tulee kerran tekemään sinulle.<BR/><BR/><BR/> - Anelma Järvenpää-SummanenSaarahttps://www.blogger.com/profile/15643554203823813444noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128943483772323672005-10-10T14:24:00.000+03:002005-10-10T14:24:00.000+03:00Ite kipuilin lapsuuttani vuosien vuosien ajan ja s...Ite kipuilin lapsuuttani vuosien vuosien ajan ja sain sitten sen raivottua ulos omille vanhemmilleni het kunnolla - nykyisellään elämä on aivan hämäävän seesteistä, tämmöistäkö se olisi voinut olla jo aiemmin? Kymmenen vuotta nirvanaa, wau.<BR/><BR/>Nyt tosin tulin itse äidiksi, joten odotettavissa mitä tahansa...<BR/><BR/>Korvissa soi "Kultalammen" ihana repliikki, se tämänsuuntainen: kuinka kauan aiot käyttää vaikeaa lapsuutta selityksenä kaikelle?<BR/><BR/>Minä luovuin siitä selityksestä ja kas, olipas helpottavaa. Tajusin, että olen itse vastuussa elämäni tämänhetkisistä suunnista ja päätöksistä, en tee niitä kuin marionetti (langat siis vahvojen vanhempien käsissä) vaan ihan itse. Minä itse. Syyllinen löytyi peilistä.<BR/><BR/>Nautin tästä seesteisyydestä vielä kun voin :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128913427321132282005-10-10T06:03:00.000+03:002005-10-10T06:03:00.000+03:00Sissi on Jyväskylästä päin kotoisin, niin kuin min...Sissi on Jyväskylästä päin kotoisin, niin kuin minäkin. Ollaan porukalla muutettu Tampereen kautta tänne etelään. Vanhahan se jo onkin, niin kuin minäkin. <BR/><BR/>Minulta on mennyt ihan ohi tuo useassa kohtaa mainittu, että pitää olla valmis antamaan anteeksi. Niin, varmasti pitää, mutta voihan se olla, että tässä on just se ongelma. Ehkä sitä ei haluakaan olla koskaan valmis. Sitä motivaatiota sitten pitäisi ehkä välillä jotenkin herätellä.Saarahttps://www.blogger.com/profile/15643554203823813444noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128896425267894332005-10-10T01:20:00.000+03:002005-10-10T01:20:00.000+03:00Joo, mäkin huomasin tosta sun soffakuvasta, että o...Joo, mäkin huomasin tosta sun soffakuvasta, että onpahan tutun näköinen kissa siinä. Hauska juttu, meitin herra on tullut mulle Porvoosta, mutta ei ole tarkkaa tietoa mistä se alunperin on syntyisin.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128886054798298272005-10-09T22:27:00.000+03:002005-10-09T22:27:00.000+03:00Niin, joo. Tässä sitten hyvä esimerkki siitä, miks...Niin, joo. Tässä sitten hyvä esimerkki siitä, miksi kannattaa antaa anteeksi. Oikein kannustava kommentti tähän. Kiitos, bipona. (Se kissa siinä tietokoneesi vieressä on ihan kuin meidän kissa.)Saarahttps://www.blogger.com/profile/15643554203823813444noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128885329115270792005-10-09T22:15:00.000+03:002005-10-09T22:15:00.000+03:00Erinttäin hyvä kirjoitus ja varsinkin pohtimisen a...Erinttäin hyvä kirjoitus ja varsinkin pohtimisen aihe on tärkeä. Anteeksiantaminen on vaikeaa ja siihen voi ryhtyä vasta, kun on siihen valmis. Silti se lopulta vapauttaa meidät vanhempien meille sysäämästä taakasta. <BR/><BR/>Itselläni on ollut mieletön onni saada äitini kanssa jo yli viisitoista vuotta anteeksiantamisen jälkeistä rikasta ja kaunista aikaa, kumpikin olemme kasvaneet ihmisinä ja kumpikin olemme toisillemme anteeksi antaneet.<BR/><BR/>Isääni en koskaan tavannut, isän hahmona elänyt isäpuoli oli vaikeampi tapaus minulle, mutta paria viikkoa ennen hänen kuolemaansa siskoni järjesti minut paikalle ja saimme heitettyä pois pahat asiat ja syytökset.<BR/><BR/>Meistä jokainen on oma itsensä ja on mielestäni kaikkein tärkeintä mitä itse elämällään tekee, eläminen menneisyydessä ei vie eteenpäin ja katkeruus rumentaa kauniinkin.<BR/><BR/>Ammattiavusta olen samaa mieltä Saaran kanssa, sinne kannattaa hakeutua, jos on liikaa ongelmia, sieltä saa hyviä ohjeita itsenäisen elämän aloittamiseksi ja sinne voi jättää turhaa painolastia, siitä nauttivat sitten muutkin ympärillä olevat ihmiset.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128885184853261162005-10-09T22:13:00.000+03:002005-10-09T22:13:00.000+03:00Joo, ei ne neuvot enää varmaan kamalasti auttaisik...Joo, ei ne neuvot enää varmaan kamalasti auttaisikaan, kun isäkin on jo kuollut. Taidan silti tulla pistäytymään siellä Kangastuksissa pikapuoliin. <BR/><BR/>Sylvi, tuon kun sitten kuulisi omilta lapsiltaan joskus. Edes kerran. Äää...Saarahttps://www.blogger.com/profile/15643554203823813444noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128884163128619532005-10-09T21:56:00.000+03:002005-10-09T21:56:00.000+03:00Saara, tulkintani isäsi vanhemmaksi ryhtymisestä p...Saara, tulkintani isäsi vanhemmaksi ryhtymisestä perustuu kohtaan, jossa kerroit, kuinka isäsi särki puhelimen ja sitten heittäytyi marttyyriksi. Tässä sinä - lapsi! - ryhdyit ymmärtämään isääsi - aikuista! Tilannehan olisi pitänyt olla aivan toisinpäin: isäsi oli väkivaltainen ja hän teki väärin. Hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi sinulta ja muulta perheeltä, sen sijaan hän syytteli muita omasta surkeudestaan. Ja omasta pahatapaisuudestaan. Tappamisyritys ei ole mitään kaunista käytöstä. Se on väkivaltaa. <BR/><BR/>Tunnen tämän kuvion omasta lapsuudestani : ) Myös minun isäni oli väkivaltainen, vaikka ei alkoholia edes käyttänytkään. <BR/><BR/>Ja sinä sitten jouduit ihan tosissaan huolehtimaan isästäsi : (<BR/>Minä olen INFJ ja tekisi nyt mieleni ruveta neuvomaan kaikenlaista, mutta taidankin mennä omaan blogiini jatkamaan aiheesta jollakin tavalla ; )Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128883457025127922005-10-09T21:44:00.000+03:002005-10-09T21:44:00.000+03:00Perhana, kun aina tulee sotkua teksteihin tekstiä ...Perhana, kun aina tulee sotkua teksteihin tekstiä korjatessa ja lisätessä. Siis: Hänellä ei ole valittamista lapsuudessaan.<BR/><BR/>Tapahtuma oli muuten ihmeellinen. Ruikutukseni ei liittynyt lapseen, vaan kaikkinaiseen muuhun epäonnistumiseen.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128883207781773332005-10-09T21:40:00.000+03:002005-10-09T21:40:00.000+03:00Erinomainen kirjoitus, Saara, ja hyviä kommentteja...Erinomainen kirjoitus, Saara, ja hyviä kommentteja muilta. Sinulla on oikeus kysyä itsesäälissä viipyvältä, mitä hän on tehnyt itseään auttaakseen ja mitä aikoo tehdä. Yli voimiensa ei saa ymmärtää muita.<BR/><BR/>Kun minä kerran aloin päivitellä kaikkinaista epäonnistumistani, aikuinen lapsi sanoi yllättäen minun voivan olla ainakin hänen kohdaltaan huoleti. Hänellä ei Se oli ole juuri valittamista lapsuudessaan. Se oli aikamoinen synninpäästö.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128881718441918092005-10-09T21:15:00.000+03:002005-10-09T21:15:00.000+03:00Hirveän viisaita ihmisiä täällä käy, kyllä mun täy...Hirveän viisaita ihmisiä täällä käy, kyllä mun täytyy nyt ihan ihmetellä.<BR/><BR/>Ihmisillä on kaikilla omat sokeat pisteensä. Moni kuvittelee olevansa itselleen rehellinen, mutta tosi asiassa onkin vain selittänyt itsensä pussiin ja pyristelee siellä sitten minkä ehtii. Itselleen on todella vaikea olla rehellinen. Minäkin kyllä pystyn näkemään aika hyvin omat älyttömyyteni, mutta kun en saa niitä poiskaan, minä nauran niille ja myönnän ne auliisti. <BR/><BR/>En tiedä missä vaiheessa ihminen on sellainen, että se voi lopettaa itsensä piiskaamisen. Kyllähän tässä vereslihalle itsensä aika helposti saa, kun oikein alkaa ruotia. <BR/><BR/>Olet varmasti oikeassa, Mangu. Sen täytyy olla pelkoa. Nyt tässä taas ymmärrys lisääntyi. Kiitos.Saarahttps://www.blogger.com/profile/15643554203823813444noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128879883668909162005-10-09T20:44:00.000+03:002005-10-09T20:44:00.000+03:00Suoraan sanominen on suuri taito, koska sen takana...Suoraan sanominen on suuri taito, koska sen takana on oltava rehellisyyttä. Ja kun on rehellisyyttä alkaa nähdä asioita selvemmin ja huomaa, mitä millekin on tehtävissä. Sitten kaikki onkin toteutusta vaille. Olisivatpa monemmat rehellisiä itselleen. Sen jälkeen on ihan sama olla rehellinen myös muille.<BR/><BR/>Tuokin on hyvä pointti, että katkeroituminen estää nauttimasta elämästä. Miksi siis olla katkera? Veikkaan, että taustalla vaikuttaa usein pelko. Katkerana katseleminen on tuttua ja turvallista, vaikka tekee onnettomaksi. Yrittäminen taas voisi tehdä onnelliseksi mutta siihen liittyy riski. Epäonnistumisen. Siksi lienee helpompaa vain hävitä jatkuvasti.. Minua turhauttaa sama asia, katkerat ihmiset. Luulen, että yleensäkin yrittämisen puutteessa (ongelmien selvittelyn suhteen) on kyse juuri tuosta riskin ottamisen pelottavuudesta vaikka toinen vaihtoehto - paikalleen jääminen - tarkoittaa varmaa häviötä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128875525820615452005-10-09T19:32:00.000+03:002005-10-09T19:32:00.000+03:00Joo, Marleena. Olen minä yrittänyt lapset tsempata...Joo, Marleena. Olen minä yrittänyt lapset tsempata siihen uskoon, että ovat hyviä just sellaisina kuin ovat. Mutta hyviähän ne ovatkin :)<BR/><BR/>Niin, ja onhan se elämän aikaan saamaa kantapään kautta opittua kaikki. Omia kokemuksiaan on oikeastaan vähän arveluttavaa jakaa muille siitä syystä, että niitä kokemuksia on just niin monia kuin ihmisiäkin on, eivätkä ne aina mitenkään kohtaa. Oikeastaan epäilin vähän, että ihmiset suuttuisivat tästä kirjoituksesta, mutta taitaa olla tuota kokemuspohjaa näillä bloginnean turuilla vähän enemmänkin näemmä!<BR/><BR/>***<BR/><BR/>Louhi! Hyvänen nähköön sentään mikä tulkinta! Enhän minä edes sanonut, että aloin isälleni vanhemmaksi, mutta niinhän minä tein. Kun äiti ja isä erosivat, jäin pitämään isälle huushollia kaikesta huolimatta. Olin siihen mennessä jo vihaamiseni vihannut. Sanonut kamalia asioitakin, sellaisia, mitä ei tässä voi toistaa. Ja sitten kuitenkin jäin, kun äiti ja pikkuveli muuttivat pois. Oli siinä omat ongelmansa. Isä toi kapakasta ryyppykavereita ja niiden meteli valvotti kaiket yöt. Rahaa ei tullut mistään ja koulu piti jättää kesken. Ihan ensin menin hoitamaan naapurin lapsia ja sitten lähdin kauppaan myyjäksi. <BR/><BR/><BR/><BR/>En koe muiden ymmärtämistä taakkana. Ongelma on siinä, etten ymmärrä, miksi he jäävät siihen onnettomuuteensa ja pilaavat elämänsä. Katkera ihminen saa minut turhautumaan. Kun pitäisi nähdä se elämän ainutkertaisuus ja yrittää nauttia edes siitä vähästä, mitä elämällä ylipäätään on ikinä tarjottavanaan. Mutta kun ei. Miksi motiivit eivät riitä? Luulevatko he, että saavat vielä toisen tilaisuuden, jossa syntyvät divaanille makoilemaan ja popsimaan viinirypäleitä. Ja tämä elämä on vain jokin erhe, jota he eivät ole pyytäneet. <BR/><BR/>Minä en muuten tiedosta rajojani ollenkaan. Ehkä jotain olen oppinutkin, niin kuin suoraan sanomisen jalon taidon serkkutytölle.Saarahttps://www.blogger.com/profile/15643554203823813444noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128874778000770742005-10-09T19:19:00.000+03:002005-10-09T19:19:00.000+03:00Louhi, oikein hyvä pointti tuo "rajat". Asia, jonk...Louhi, oikein hyvä pointti tuo "rajat". Asia, jonka kanssa olen itse painiskellut ikäni. Tarkoitukseni on ollut blogatakin siitä x kertaa, mutta aina on tuntunut liian heviltä kirjoitettavalta. Voisihan sitä kirjoittaa paloittain. Hmmm. Ja muiden blogien kanssa keskustellen.Kaurahttps://www.blogger.com/profile/16083284852616599161noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128873643651073332005-10-09T19:00:00.000+03:002005-10-09T19:00:00.000+03:00Eikä vanhemmilleenkaan tarvitse antaa anteeksi enn...Eikä vanhemmilleenkaan tarvitse antaa anteeksi ennen kuin on itse siihen valmis! Ei yhtään aikaisemmin. Kyllä vanhempiaankin saa vihata. Sitten kun on antanut itselleen luvan vihata vanhempiaan, niin sen jälkeen vasta voi antaa anteeksi pahat teot ja laiminlyönnit.<BR/><BR/>Saara, voisithan lopettaa sen muiden ymmärtämisen. Muiden ymmärtäminen on nimittäin aivan mahdottoman vaikeaa, varsinkin jos ei ymmärrä edes itseään. Eihän sinun tarvitse kantaa muiden murheita mukanasi, eihän. : )Jokainen ihminen tarvitsee oman tilansa, mutta nyt kyllä kuulostaa siltä, että lähelläsi on ihmisiä, jotka ovat raivanneet tilansa sinun tilasi kustannuksella. Voisithan pystyttää omalle "tontillesi" rajat: tämän taakan jaksan kantaa, mutta en yhtään sen enempää. Minun rajojani ei enää rikota.<BR/><BR/>... tiedän, tiedän, tämä on todella vaikeaa. Olen itsekin harjoitellut tätä rajojen pitämistä. Kun kerta kaikkiaan ei niistä omista rajoista pidä kukaan muu huolta kuin minä itse! Oli kerrassaan uuvuttavaa odottaa, että joku toinen pitää huolta rajoistani, kun se odottaminen oli aivan turhaa. <BR/><BR/>... ja mitä tulee surkeaan lapsuuteen vetoamiseen, niin tekisi mieli sanoa, että ottakoon niskasta itseään kiinni. Lapsuuttaan voi syyttää vaikka mistä, mutta ihan turhaahan se on. Aikuinen kyllä vastaa omista teoistaan, vaikka lapsuudessaan onkin saanut kurjat eväät. <BR/><BR/>Toiset etsivät tekosyitä vaikka mistä saadakseen lusmuilla omien asioidensa hoitamisvelvollisuuksista, mutta sitten on sellaisia sitkeitä naisia ja miehiä, jotka hoitavat asiansa, vaikka lapsuus olisi ollut yhtä helvettiä, ihan niin kuin sinullakin on ollut, kun olet joutunut rupeamaan ainakin isällesi vanhemmaksi.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-10958330.post-1128871338593554872005-10-09T18:22:00.000+03:002005-10-09T18:22:00.000+03:00Tätä oli rauhoittavaa lukea. Kiitos Saara!Vanhemmi...Tätä oli rauhoittavaa lukea. Kiitos Saara!<BR/><BR/>Vanhemmilleen voi antaa anteeksi, mutta unohtaa ei tarvitse. Ja lapsiaan voi opettaa olemaan itseään varmempi. Sitä olen ainakin itse yrittänyt omalle pojalleni hokea "Olet hyvä sellaisena kuin olet."<BR/><BR/>Niin ja elämänviisaus tulee koetusta elämästä, eikös vaan?Sivustaseuraajahttps://www.blogger.com/profile/07893873115742213412noreply@blogger.com