Puckia pisti ampiainen alahuuleen - olipahan muuten näköinen. Harvinaisen hapannaamainen otus. Ja heti kohta lahkeestani pujahti sisään kusiainen, joka puolestaan tietenkin kusaisi jalkoväliini. Pimpan poskea polttaa vietävästi. Jotakin sentään. No, ei siinä mitään. Vaihdoin verkkarit shortseihin ja lähdin koirien kanssa pihalle. Jätkät veti mut oikopäätä nokkospuskaan, niin että jalkojakin polttelee. Mikäs täsä on ollesa. Kesääkin vielä jäljellä.
Hieno proosaruno.
VastaaPoistaKyllä kunnon kusiainen aina yhden hieromasauvan voittaa.
VastaaPoistaOh, kiitos Enska. Niin onkin tuo runoilu ihan verissä :)
VastaaPoistaNiin just, Olli. Ei se koko vaan se tekniikka.