maanantaina, toukokuuta 22, 2006

Tässä sitä taas ollaan puhtaan paidan kanssa

Tuli sitten oltua häissä, joo. Pohojalaasen jäyhät häät, täytynee sanua.

Inhoan ihmisiä, jotka aina myöhästyvät ja olen itse aina ajoissa paikalla, paitsi silloin kun olen perheen kanssa liikenteessä. En voi ymmärtää, mitä tapahtuu, mutta olemme myöhässä niin häistä kuin hautajaisistakin - aina. Viimeksi oli mullatkin heitetty kun me pyyhällettiin takariviin pituusjärjestykseen. Ja joo, nyt sitten häämarssi oli alkanut ja me ohitettiin hääpari rynnäköllä. Ei pitänyt myöhästyä, mutta eihän sitä ikinä arvaa, mitä kaikkea voi lähtiessä tapahtua.

No, me oltiin jo ihan lähtövalmiita, ja ajallisesti just sopivassa saumassa jos oltaisi siltä seisomalta lähdetty, kun puberteetti alkoi valittaa, että tukka on huonosti. Sen pää muistuttaakin nykyisin enempi moppia. Ala siinä sitten väkertää kiiressä herralle siedettävää ponihäntää. Kun se sitten oli valmis, alkoi se otsatukan harominen kun tää ei ny vittu pysy mitenkään. No sillä tavalla. Minä sitten siinä vetimissäni aloin ilmakihartimella vähän vääntää sitä tukkaa siitä silmiltä pois ja suihkuttelin siihen jotakin näitä ihmeaineita, kun jokin alkoi kärytä. Koko talo alkoi haista kärvähtäneelle paskalle, enkä tänä pänä vielä tiedä ihan varmaksi mistä se lemu tuli. No, tukka saatiin kuntoon, mutta yhtäkkiä tajusin, että minähän haisen het jumalauta niin omituiselle kun ihiminen nyt vaan voi haista. Minun kaunis tunikani haisi, kädet haisi, kaikki haisi - ja hajuvesi kotona. Mukana oli jotakin rexonaa roll-onissa, jota sitten yritin levitellä joka puolelle. Eihän siitä mitään tullut. Perhe alkoi huutaa, että kohta haisen pahemmalle kuin se kärvähtänyt paska. Yritin siinä kiireessä sitten märällä pyyhkeellä ja sitruunantuoksuisella saippualla pyyhkiä sitä tunikaa ja pestä käsiä, mutta haju oli tiukassa. Mikään ei auttanut. Pakko oli lähteä pahanhajuisena menemään. Autosta juostiin täysillä kirkkoon ja osuttiin just siihen h-hetkeen. Harmi vaan, että pojilta unohtui takit autoon.

Tämä Unescon suojelukohde oli jääkylmä sisältä. Morsianparka avonaisessa asussaan seisoi koko seremonian läpi värisemättä. Me muut (paitsi pojat) voitiin sentään kääriä villatakkia tiukempaan ja silti teki pahaa. Lieneekö kymmentä astetta enempää. Minä ehdin vähän tuulettua siellä kyllä, semmoinen saakelin hollitupa se oli.


Puu-ukkeli ja muita kirkollisia koristeita.



Yksityiskohta Petäjäveden puukirkosta. Itse asiassa siinä oli hämähäkinseittejä, joita yritin kuvata.



Hääjuhlasta päästiin sitten ajoissa kotiin äidin luokse hajuhaittoihin vedoten. Ehdittiin hyvin katsomaan kaikki kamalat kappaleet ja Lordin isänmaallinen esitys. Kyllä oli tippa linssissä. Oli onnea, ettei missattu sitä. Tänä aamuna soittivat asematunnelin Anttilan levyosastolla non-stoppina Hard rock hallelujaa. Kyllähän se hymyilytti. Kunnes kaksi jäi sairaslomalle ja yksi otti lopputilin. Siinä se sitten päivä menikin työntekijöitä metsästäessä. Eikä naurata enää yhtään. Itku pitkästä ilosta (tästä kyllä Etappisika tykkää...)

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Son elämän laki - heekeliläinen heiluri, ekorren hoppar från gren till gren... Et toivottavasti ole ikävä pomo?

Kyllä se siitä.

Mutta on sanottava minunkin tuosta Petäjäveden pömpelistä kuten Saara itse huudahdit Tampereen tuomiokirkosta: perkele, olen ollut siellä, olen nähnyt sen sisältä! Muistoja, muistoja...

Ja oli mukava kuulla että olet - jos oikein ymmärsin - jollain kummallisella tavalla alkanut hyötykäyttää tuota feromonikapasiteettia, joka meille jokaiselle on suotu.

Saara kirjoitti...

Itse asiassa multa paloi just viime viikolla hihat, kun nämä älvänät vaihtelevat vuorojaan aivan mielipuolisella tavalla ja käyttävät meikäläisen hellämielisyyttä hyväkseen minkä kerkiävät ja niinhän siinä sitten kävi, että yksi oli luvannut olla kahdessa kaupassa yhtä aikaa. Ja minä panin sitten sille pelille stopin ja näin siinä sitten kävi. Mä olen ihan muitten armoilla kuin jokin samperin kaarnavene ristiaallokossa. Että kai musta taas hyvä pomo tulee. Elämä opettaa ja pistää nöyrtymään. Ihan turha kuvitella saavansa tilanteita vähääkään hallintaansa. Nykynuoriso se on niin... itsetietoista.

En muuten sanonut "perkele", vai sanoinko mä? Jösses. En kai. Kirkossa sentään muistin käyneeni.

Joo, siis nythän alkaa olla viime hetket feromonin käytölle, jotta jokin ylieritys siitä kai sitten tuli.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä tuo kiroilu taisi olla ihan minun oma tyylillinen oivallukseni - kuvasti yllättyneisyyttä kun rävähti Petävesi kaikessa loistossaan silmiin tosta blogistasi, ja nuo kuvat tosiaan toivat mieleen muistoja.
Tällaiset yllätykset ovat mukavia, unohdin äsken kiittää: kiitos!
Palveluammatit, prekariaatti - luulisi että on helppo saada (ammattitaitoista?) porukkaa duuniin? Tai sitten ei?

Saara kirjoitti...

Olisi se "perkele" tietty multakin onnistunut, mutta ei häiriksellä kehtaa kiroilla.


No mutta ole ihmeessä hyvä vaan.

Saa saa, porukkaa saa kyllä, mutta on siinä aina oma sählinkinsä. Ja opettaminen. Ja järjestely. Oi voi voi. Ei työasioita enää tänään.

Ohari kirjoitti...

Anteeksi kauheasti, mutta minä nauroin niin kovin, että vesi tirskui silmistä. Huoh. Sori sori. Tämmöinen lause vaan: Perhe alkoi huutaa, että kohta haisen pahemmalle kuin se kärvähtänyt paska. on jotain enemmän kuin minun pokerini kestää.

Saara kirjoitti...

Juu ei mitään anteeksi. Ken kärvähtäneelle paskalle lemahtaa, se onnen viel jostain löytää.

Ei oikein rimmannut. :D

Anonyymi kirjoitti...

Miten niin ei kehtaa häiriksellä kiroilla? Höh.

Hieno kirkko kyllä tuo jonka kuvasit, vaikka sitten kalsa olikin.

Saara kirjoitti...

Eijei, kuule. Siellä on sen verran vakavampaa ja tasokkaampaa juttua ja kommenttejakin. Ei kehtaa siihen väliin alkaa kirota. Hyvä jos kehtaa mitään sanoa. Hyvä jos kehtaa nenäänsä näyttää.

Onhan se vanha ja hämyinen kirkko. Kokemus kyllä.

Anonyymi kirjoitti...

ihme alemmuuskompleksi taas, tai sitten sää teeskentelet.

Saara kirjoitti...

No enkä. Ihan realisti. Ite olet nyt turhan vaatimaton.

a kirjoitti...

"No, tukka saatiin kuntoon, mutta yhtäkkiä tajusin, että minähän haisen het jumalauta niin omituiselle kun ihiminen nyt vaan voi haista. Minun kaunis tunikani haisi, kädet haisi, kaikki haisi - ja hajuvesi kotona. Mukana oli jotakin rexonaa roll-onissa, jota sitten yritin levitellä joka puolelle. Eihän siitä mitään tullut. Perhe alkoi huutaa, että kohta haisen pahemmalle kuin se kärvähtänyt paska."

Tämä on ihan klassikkopätkä :) Mukavat naurut kirvoitti ilmoille. Jees. Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Tulee jotenkin se mieleen kun ajettiin tossa toissakesänä Naantaliin häihin. Meidän perhe myöhästyy aina.ja noita hajuhaittoja saa aina kokea just silloin kun ei ole aikaa eikä välineitä niitä poistaa. Anteeksi että nauroin..
-minh-

Saara kirjoitti...

Naurakaa vaan. En mä enää haise. Kai.

Hanhensulka kirjoitti...

Heh, heh, täytyy minunkin osaltani tulla julkisesti nauramaan tätä meidän Saaraa, että ohoh, vai kärventynyt paska. Ja kauniissa tunikassa vielä. On sulla naiseksi erikoiset hajuvedet, miehelle se kyllä hyvin kelpaisi :))))

Saara kirjoitti...

En tiijä pitäiskö pullottaa tuota kärventynyttä paskaa,kun se saa kaikki niin iloisiksi. :)

Anonyymi kirjoitti...

Missä kaksi tahi kolme kokoontuu kenen tahansa nimeen - kärventynyt paska meillä on aina keskuudessamme.

*

Minua kiinnostaakin enemmän tämä pituusjärjestys, oletko tippunut jo kokonaan mitaleilta vai pronssille?

Saara kirjoitti...

No just. Pronssilla ollaan.

Saara kirjoitti...

Typerä boksi ei taas toimi. Ihme värkki. Kamalan hiljaista.

Saara kirjoitti...

Juu, kiitos, kiitos, Anni V. Kävin sunnuntaina lukemassa sen Jämsän Nesteellä, kun Tinka siitä mulle jo vihjaisi. Olihan se... mun 15 sekuntiani julkisuudessa.

Voihan höpö, tuota Reiskaa.