Ja päivän bonuskuva, jonka sain juuri kännykkääni. Kiitos valppaalle myyjättärelle. Kuvassa ammattimaiset somistajat ovat koristaneet erään kirjakaupan ikkunan taidolla ja harkintaa käyttäen.
Joo, hyvin on harkittu. Ja tuloskin tarkastettu varmaan moneen kertaan. Voi näitä!
No nyt siihen ei huku enää sissarit eikä orkutkaan.
Eijeijei, Etappisika, se on se kuuluisa Napa, kun kuvasta heijastuu. Oli mennyt aamulla töihin ja saanut naurukohtauksen. Sitten se lähetti mulle viestin otsikolla: "Tämä sun pitää nähdä!"
Mä varmaan teen näitä katumusharjoituksia siihen asti kunnes kuolo korjaa.
Ooh! Pienenä, kun harjoittelin kirjaimia, pidin j:tä varsin pahana palana. Päädyin kirjoittamaan sen symmetrisen kaksikoukkuiseksi, kun en konsa muistanut, mihin suuntaan ongenkoukku kaartuu. Suosittelen samaa muillekin!
Mulle kyllä noista kukista ja j:stä tuli mieleen kaikki jännät äitienpäiväkortit, joita lapset innolla väsäävät. Voisi olla d:kin peilikuvana. Se lisäisi hellyttävää mielikuvaa.
Mietin myös minä tuota "hellyttävää" versiota, mutta silloin tuo s:kin vähintään olisi päinpersettä, ja ehkä l:llä ja k:kin. Näinhän mainoshenkilö ajattelee - sillloinkun yleensä ajattelee - yksioikoisesti tuollaista mikä olisi niin lutusta ja kivaa.
Non sitte rullaportaat remontissa. Vai pistettiinkö homma jäähylle heti kun minäkin opin miten sinne pääsee? Turhuuttako nämä firefoxit, saa nurkassa nyt pölyttyä vainen.
Remontissa on, eikä emäntä ehdi korjata, kun köyrii puutarhassa lisisiskoille siltoja. Olen koditon. Se ei tee hyvää psyykeelle, ei. Näkeehän sen jo sedänkin voinnista, pahaksi on mennyt.
Lepra haastaa puukkoo keuhkoihinsa. Se järjestyy kyllä, ja muutama muu sinne sun tänne, olet sitte niinku kupparilla käytetty. Se aussilainen hyppykuppahan sulla jo onkin. Haist pitkä vittu taas! Ihan kustas sellasen löydät...
Eikä ku se ei ole minusta kiinni, että boxi tökkii. Mä olen tänään ollu sekä pihassa että puutarhassa ja lopun ajan siivonnut hulluna. Mä en tiedä mikä mua vaivaa.
Se onkin siitä sarjasta, se Raid, tappaa pihassa ja puutarhassa, ja lopuks räjäyttää lian pois. Kolo kuin kolo, siihen tehoo Tolu tai Molo, hah hah. Fairyyn ei auta edes Omo, hah hah hah haa. (Perkele, tuli valmiiks naurettu). ** "Mikä mua vaivaa", eh heh, väärä kysymys, oikea on: Mikä mua ei vaivaa. Mut jätetään leipomisohjeet veks.
Ahaa, mä olen tainnut runomuodossa jo kerran kertoakin, mitä ikkunastani näkyy. Se näyttääkin paljon paremmalta siten. Muutoinhan tuossa on vain kuusiaita. Siis tää runo, joskus viime syksynä jo.
OMA HUONE
Kaksi kertaa kaksi metriä ja iso ikkuna antaa naapurin kuusiaitaan; taivaan halkoo sähkölanka, jota pitkin tulevat vuodet kipittävät käpy hampaissaan. Käy siinä joku herrakin ajankulusta muistuttamassa:kraa. Ja poppeli ottaa minut tuoreeseen kainaloonsa, lohduttaa. Vakuuttaa havisevan tuoksunsa yltävän sitä kauemmaksi mitä vanhemmaksi tulee. Rentukat kokoontuvat ojanvarteen sieraimet levällään, höristävät korviaan, ja mustarastas laulaa valkovuokkojen silmiä kiinni. Surinaa ja lepatusta, hedelmöittämisen sodankäyntiä, pienten pesien yöllistä hyrinää. Ja tulevat lupiinit, marssivat asentoon; lilat tuonne ja ne koboltinhohteiset siihen! töröttävät siinä ja alkavat ampua lippaitaan tyhjiksi. Kuultavat puunsiemenet leijuvat alas auringon ilmatulta, tuulenpyörteeseen tarttuen, nousten ja laskien. Ja aamukasteen kostuttamina heräävät henkiin, maanvaltaajat; Niin tulevat ja menevät; sekasorto, ruostuneet haarniskat ja verinen loppu. Valkoinen lippu heilahtaa: vain rauhaa, rauhaa. Ja roudan alla horteinen pohjavirta jää kalisemaan hiljaa. Yhä istun. Yhä katson tätä paperin kuvaa, kirjainten muotoja, järjestystä. Teen kielenkäyttöä koskevia sopimuksia.
Siivousvimma lopahti. Kampaaja leikkasi multa tukan lyhyeksi ja ne hiukset näyttivät lattialla siinä yhdessä kasassa siltä, kun mut olis skalpeerattu. Nyt on pirteä ja punainen tukka. Vähänkö olen innoissani.
Saara, lähetin sinulle e-mailin, mutta osoite joka on henkilötiedoissasi ei toimi.
Viesti oli, että haastoin sinut tämänpäiväisessä lastussa henkilökohtaisten tietojen paljastamisiloitteluun, koska pidät niin kovasti meemeihin osallistumisesta;)
Harkintaa on varmaan käytetty aivan hirmuisen paljon ; D
VastaaPoistaMukavaa, kun jaksat puuhastella luojan luomien pelastukseksi. : )
Tämä on hauska... kuvasta heijastuu vieläpä kuvaajakin, itse Saara?
VastaaPoistaJa kyllä, luojan luomille mitä luojan luomille kuuluu: liskolle siltaa ja äidille kirjaa. Taivaankannen alla vallitsee järjestys.
Sen on vähän pakko, jos meinaa harppupuolelle, on se meinaan sellanen syntisäkki. Synnintunnossa se vaan siellä myllää ja pyllää.
VastaaPoistaJoo, hyvin on harkittu. Ja tuloskin tarkastettu varmaan moneen kertaan. Voi näitä!
VastaaPoistaNo nyt siihen ei huku enää sissarit eikä orkutkaan.
Eijeijei, Etappisika, se on se kuuluisa Napa, kun kuvasta heijastuu. Oli mennyt aamulla töihin ja saanut naurukohtauksen. Sitten se lähetti mulle viestin otsikolla: "Tämä sun pitää nähdä!"
Mä varmaan teen näitä katumusharjoituksia siihen asti kunnes kuolo korjaa.
Ooh! Pienenä, kun harjoittelin kirjaimia, pidin j:tä varsin pahana palana. Päädyin kirjoittamaan sen symmetrisen kaksikoukkuiseksi, kun en konsa muistanut, mihin suuntaan ongenkoukku kaartuu. Suosittelen samaa muillekin!
VastaaPoistaHyvänen aika. Kaksikoukkuinen J! Miksi en älynnyt tuota antaa ohjeistukseen! Täytyy heti maanantaina antaa oiva neuvo.
VastaaPoistaMulle kyllä noista kukista ja j:stä tuli mieleen kaikki jännät äitienpäiväkortit, joita lapset innolla väsäävät. Voisi olla d:kin peilikuvana. Se lisäisi hellyttävää mielikuvaa.
VastaaPoistaMietin myös minä tuota "hellyttävää" versiota, mutta silloin tuo s:kin vähintään olisi päinpersettä, ja ehkä l:llä ja k:kin. Näinhän mainoshenkilö ajattelee - sillloinkun yleensä ajattelee - yksioikoisesti tuollaista mikä olisi niin lutusta ja kivaa.
VastaaPoistaNapa tiesi paikkansa. Navan malja!
Mutta olisiko se edes hellyttävää?
VastaaPoistaKääk, boksi on ihan mustana koko ajan. Mihe mä ny meen?
VastaaPoistaVessaan häpeemään, johkin nurkkaan kuiteskin. Vittu perkele!
VastaaPoistabyäääh, ei oo kotia, ei vessaakaan.
VastaaPoistaÄlä vollota, miehet ei itke, vittu! Sulla on koti taivaassa, siellä onpi tarjona lapsillekin, mitä lie, liuottimia kai.
VastaaPoistatolua, jee! sillä puhdistaa niin vessan kuin nielun!
VastaaPoistaNo mä jo ihmettelin, että miten on näin monta viestiä (14!) täällä.
VastaaPoistaeli niinku määrä se on mikä jyllää eikä laatu, häh?
VastaaPoistaEn mää niin sanonut. Mää vaan ihmettelin miten monta.
VastaaPoistaKyllä se sitä tarkottaa, perkele. Setäs ja Petra ei oo kettään eikä mittään. Siittämättömyys on maaliman palkka.
VastaaPoistaNo hö. Niinku olis meikäläisellä varaa tässä yhtään valittaa. Hyvä että joku vielä sentään täällä käy.
VastaaPoistaJust. Ja huolimatta pienestä määrästämme, emme tingi laadusta.
VastaaPoistaNon sitte rullaportaat remontissa.
VastaaPoistaVai pistettiinkö homma jäähylle heti kun minäkin opin miten sinne pääsee? Turhuuttako nämä firefoxit, saa nurkassa nyt pölyttyä vainen.
Remontissa on, eikä emäntä ehdi korjata, kun köyrii puutarhassa lisisiskoille siltoja.
VastaaPoistaOlen koditon.
Se ei tee hyvää psyykeelle, ei. Näkeehän sen jo sedänkin voinnista, pahaksi on mennyt.
Ei sitä huppusisiliskoa vielä ole tavoitettu? Meinaan se jonka nähtiin uivan paikalta ilman häntää vähän enenkuin rullaportaat kokonaan hajosi?
VastaaPoistaEpäilen, että se hännätön pakenija ei ollut sittenkään lisisisko vaan setä.
VastaaPoistaIlmankos paikat on menneet remonttiin.
"Hännätön pakenija"? Tuo lienee tarkoitettu tahallisen derogatiiviseksi? Jos olisin setä, olisin vihainen setä.
VastaaPoistaLepra haastaa puukkoo keuhkoihinsa. Se järjestyy kyllä, ja muutama muu sinne sun tänne, olet sitte niinku kupparilla käytetty. Se aussilainen hyppykuppahan sulla jo onkin. Haist pitkä vittu taas! Ihan kustas sellasen löydät...
VastaaPoistaHahhah, johan setäkin heräsi kohmeestaan. Ai niin, niinhän ne lisisiskot tekevätkin -ovat koomassa talvisin.
VastaaPoistaEikä ku se ei ole minusta kiinni, että boxi tökkii. Mä olen tänään ollu sekä pihassa että puutarhassa ja lopun ajan siivonnut hulluna. Mä en tiedä mikä mua vaivaa.
VastaaPoistaJokin sinua vaivaa, ei tuo ole normaalia. Normaalimpaa olisi etsiä räjähtäneen shoutboksin tilalle uusi koti minulle.
VastaaPoistaVai kaivatko sä myyrän koloa mulle puutarhaasi, hahhah?
Se onkin siitä sarjasta, se Raid, tappaa pihassa ja puutarhassa, ja lopuks räjäyttää lian pois. Kolo kuin kolo, siihen tehoo Tolu tai Molo, hah hah. Fairyyn ei auta edes Omo, hah hah hah haa. (Perkele, tuli valmiiks naurettu).
VastaaPoista**
"Mikä mua vaivaa", eh heh, väärä kysymys, oikea on: Mikä mua ei vaivaa. Mut jätetään leipomisohjeet veks.
Nukuin pari tuntia. Kai mulla on jokin maaninen vaihe. Tai ylikierroksia ennen lopullista romahtamista. Tiijä näistä.
VastaaPoistaHauskaa päivää.
Saara, jos kiinnostaa, vastaa haasteeseen ja kuvaa, mitä ikkunastasi näkyy -sama aihe kuin tänään kuvablogissani.
VastaaPoistaPakko ei ole:)
Ahaa, mä olen tainnut runomuodossa jo kerran kertoakin, mitä ikkunastani näkyy. Se näyttääkin paljon paremmalta siten. Muutoinhan tuossa on vain kuusiaita. Siis tää runo, joskus viime syksynä jo.
VastaaPoistaOMA HUONE
Kaksi kertaa kaksi metriä ja iso ikkuna antaa
naapurin kuusiaitaan;
taivaan halkoo sähkölanka, jota pitkin tulevat
vuodet kipittävät käpy hampaissaan. Käy
siinä joku herrakin ajankulusta
muistuttamassa:kraa. Ja poppeli ottaa
minut tuoreeseen kainaloonsa, lohduttaa.
Vakuuttaa havisevan tuoksunsa yltävän sitä
kauemmaksi mitä vanhemmaksi tulee.
Rentukat kokoontuvat ojanvarteen
sieraimet levällään, höristävät korviaan, ja
mustarastas laulaa valkovuokkojen silmiä
kiinni. Surinaa ja lepatusta, hedelmöittämisen
sodankäyntiä, pienten pesien yöllistä hyrinää.
Ja tulevat lupiinit, marssivat asentoon; lilat
tuonne ja ne koboltinhohteiset siihen!
töröttävät siinä ja alkavat ampua lippaitaan
tyhjiksi. Kuultavat puunsiemenet leijuvat alas
auringon ilmatulta, tuulenpyörteeseen
tarttuen, nousten ja laskien. Ja aamukasteen
kostuttamina heräävät henkiin, maanvaltaajat;
Niin tulevat ja menevät; sekasorto,
ruostuneet haarniskat ja verinen loppu.
Valkoinen lippu heilahtaa: vain rauhaa,
rauhaa. Ja roudan alla horteinen pohjavirta
jää kalisemaan hiljaa.
Yhä istun. Yhä katson tätä paperin kuvaa,
kirjainten muotoja, järjestystä. Teen
kielenkäyttöä koskevia sopimuksia.
Siivousvimma lopahti. Kampaaja leikkasi multa tukan lyhyeksi ja ne hiukset näyttivät lattialla siinä yhdessä kasassa siltä, kun mut olis skalpeerattu. Nyt on pirteä ja punainen tukka. Vähänkö olen innoissani.
Sinä et sitten ottanutkaan kuvia, vaan maalasit taulun silmiemme eteen:) kaunis runo.
VastaaPoistaOnnittelut uuden punaisen pirteyden johdosta!
Niinku, tästä nyt käytännössä näkyy tuo kuusiaita. Poppelissakaan ei ole vielä lehtiä.
VastaaPoistaMää muutan muualle. Vaikka sedän luo. Toi boksi on musta musta.
VastaaPoistaKyökkipsykon munasarjatulitusta -tuli mieleen tosta sun uudesta lookista. Nyt säkin olet pirtsakka ja punainen, niin kuin mä!
Mä en voi sille boksille mitään. En tiijä yhtään, mikä sitä vaivaa. Voi voi.
VastaaPoistaMutta joo! Säkin olet pirtsakan punainen. Voi että mä olen niin onnellinen, kun se kuollut kuontalo on roskissa.
Kuollut kuontalo roskiksessa, hahhah, parempi siellä kuin kuolleena päässä. Kaikki kuolleet karvat kompostiin!
VastaaPoistaAuts aivan kauheeta, punasia telaketjufemakkoja. Vittu mää mikään motelli ole, Lepra muuttaa ny vaan sinne lootansa kiltisti.
VastaaPoistaJääkärimielisenä henkilönä en muuta voi ku sanoa, voi voi: punikit saunan taa ja käteen kuudesti laukeeva!
VastaaPoistaSaara, lähetin sinulle e-mailin, mutta osoite joka on henkilötiedoissasi ei toimi.
VastaaPoistaViesti oli, että haastoin sinut tämänpäiväisessä lastussa henkilökohtaisten tietojen paljastamisiloitteluun, koska pidät niin kovasti meemeihin osallistumisesta;)
Have Fun!
Eikö toimi!? Herrasiunaa.
VastaaPoistaHahhah, joo, just kiva kysely. Kiitti, hei.