tiistaina, toukokuuta 02, 2006

Möyrimispäivät menossa



Sisilisko parka, se oli jo pudottanut pyrstönsä ja sen jälkeen tipahtanut pihalammikkoon, eikä päässyt mitenkään sieltä ylös, muovireunaisesta altaasta siis. Se räpiköi henkensä hädässä pienillä räpyläsormillaan ja sai enää vaivoin pidettyä päänsä veden pinnalla. Lienee polskuttanut siinä tuntikausia. Minä nostin sen sitten ylös. Sen sydän tykytti niin, että koko lisko tärisi. Siihen se jäi pitkäksi aikaa altaan reunalle aurinkoa ottamaan ja lepäilemään. Minä sillä aikaa aloin möyriä lisää mullassa. Olen möyrinyt siellä nyt pari päivää, enkä malttaisi ollenkaan lopettaa.

Minussa on valtava vika. Olen aivan liian optimistinen puutarhuritaitojeni suhteen, vaikka tiedän, että niillä on viikon parin päästä tapana lopahtaa kokonaan. Nämä pari päivää ovat kuumeista aikaa. Käyn puutarhoissa ostoksilla ja olen kuulemma ylittänyt budjetin jo monta vuotta sitten. Ostan silti aina uusia kasveja, eivätkä ne ikinä menesty. Kituvat yhden kesän ja talvella paleltuvat pois. Ja jälleen olen langennut siihen samaan. Olen taas kerran ostanut kymmenittäin kasveja, jotka varmasti menestyvät.

Olen kaivanut kymmeniä kiviä maasta ja lapioinut multaa ja savea. Olen kantanut vettä ja kyykistellyt jalat puutuneina. Joka paikkaa särkee. Olen repinyt rikkaruohoja niin paljon, että sormenpääni ovat hellinä. Ja olen kumarrellut selkäni poikki. Ihanaa! Nyt on patjarikkoa ja villiviiniä. Nyt on murattia ja mesikasveja. Puutarhalla antoivat villiviinille takuukuitin. Olin niin hölmistynyt, etten osannut kuin idioottimaisesti hymyillä. Siis näiden täytyy elää ainakin ensi talven yli!

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi sinua onnellista, kun voit touhuta siellä mullassa ja istutella kaikenlaista! Olen ihan varma, että minussaki asuu pieni puutarhuri, mutta se vaan ei pääse kunnolla irti kerrostalossa.

Tosin, säästyy rahaa :)

Saara kirjoitti...

Joo, siis jos siitä istuttelusta olisi edes kerran jotakin hyötyä, niin... asia olisi toinen. Mutta tämä... tämä... ei ole tervettä.

Anonyymi kirjoitti...

Oi! Ihanaa kun pelastit sisisiskon, hihiliskon, siis sisiliskon. Ja vielä bloggasitkin asiasta :)

Menestystä ja talvenkestävyyttä uusille kasveillesi! Tiedän ainakin pari patjarikko-mätästä, jotka ovat selviytyneet Suomen talvesta, kehäkolmosen ulkopuolella siis :)

Anonyymi kirjoitti...

Se on aina ollu tommonen, patologinen optimisti. Hah hah, kaikki ne kuolee kuitenkin, siinä sitten seisot kassalla takuulappus kanssa. Sano mun sanoneen. Rikkinäiset patjat täällä mitenkään kasva, pönttö!

Anonyymi kirjoitti...

Hyödyttömät jutut on usein juuri niitä tärkeitä. Ja ne ovat tärkeitä juuri siksi että ne ovat hyödyttömiä. On nimenomaan tervettä kyetä tekemään kaikenlaista hyödytöntä.

Anonyymi kirjoitti...

"Sisilisko parka, se oli jo pudottanut pyrstönsä ja sen jälkeen tipahtanut pihalammikkoon..."
Missä se pursto oli? Mistä sinä sen muuten tiedät koska se oli sen pudottanu? Kahvinporoistako? Siis oliko se pursto lammikossa, sen reunalla eli ulkopuolella. Ja ihan niinku se olis päässy sieltä ylös jos sillä olis ollu se pursto, höh.
**
Oli se kuitenkin hyvä teko sinulta, vau, kirjotan Tarjalle jos vaikka saisit itsepäisyyspänä henkenpelastusmetallin. - Relaa vaan! Ei sitä ny noin tartte sentään kiitellä.

Anonyymi kirjoitti...

Surkeita kuvia saa tuolla sun simpukallas. Hah hah haa, eh heh hehheh hee, uh huh huu, simpukallas, hmph! Mikä on ton sinisen keilapallon? vieressä? Siis siniseks maalattu sinkki- l. laskiämpärikökökö? Jossa on sinisiä muoviruiskukkiakokoko? Ookko jo testannu sohvan talven jäljiltä?

Saara kirjoitti...

Jotakin hyödyttömyyden filosofiaa tästä voisi ehkä kehitellä. Kun vain sitkeästi tekee jotakin, mistä ei ole mitään hyötyä, niin... minä kai pelastun.

No hitto, setä! Se ny vaan oli sen tiputtanut johonkin, koska sillä sisiliskolla ei sitä pyrstöä ollut. Mitä sen on väliä milloin se oli häntänsä menettänyt. Huonotuurinen heppu se joka tapauksessa oli.

Se ei ole laskiämpäri. Meillä käytetään modernisti vessanpönttöjä, mutta ei ulkona. Ihan sisävessa on. Se sininen on kukkaruukku, setä. Ja siinä on aitoja orvokkeja.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi puutarhurirouva Inkoon Tähtelästä sanoi, että puutarhassakin liike on tärkeämpi kuin päämäärä.

Saara kirjoitti...

Liikettä kyllä piisaa. Voi se ollakin tärkeintä, varsinkin jos päämäärä on kyseenalainen.

Anonyymi kirjoitti...

Ja sininen keilapallo on pitäny hankkia sen voiton kunniaks. Perkele, onko sohva testattu! Mitä!