Päiväunet

Yritin ottaa tirsat. Koko päivän paastoamisen jälkeen massu täynnä sapuskaa oli mukava käpertyä peiton alle.
- Gabuuum! Kuopus huusi ja hyppäsi mahallaan sängylle ja kikatti.
- Anna mä nukun vähän aikaa. Viis minuuttia.
- Viis minuuttia? Ei niin voi nukkua.
- Voipas. Mee vähäks aikaa jonnekin tai nuku siinä.
- Khihhhihhh.... enkä nuku. Krroooooh...khihihhh... ai niin, otiks sä Macilta sen punkin pois.
- Otin.
- Oliko iso?
- Oli.
- Kuinka iso? Kuopus kysyi ja katsoi niin läheltä, että näin vain sen kaksi valtavaa silmää naamani edessä.
- Macin pään kokoinen, minä sanoin. - Se oli niin iso, että kun vedin sen vessasta alas, pönttö meni tukkoon.
- Khihhihiiii...
- Sitten minä puhkaisin sen ja kaikki veret tuli pois sen punkin sisältä ja se meni pöntöstä alas.
- Millä sä sen puhkaisit? Kuopus kysyi ne silmät siinä naamani edessä yhä.
- Sukkapuikolla.
- Hihhihh.... khihhih...
- Anna mä nukun, kulta. Mene kattomaan joku video.
- No hyvä on. Viis minuuttia, se sanoi ja lähti.
Vedin peiton korville. Koira huokaisi syvään. Se oli kerällä jalkopäässä. Minuutin päästä ovi aukesi.
- Gabuuum! Khihhihhihh.... Viis minuuttia meni jo. Kato äiti, mä oon apina, kuopus sanoi ja veti posket sisään ja väänsi kumiset korvansa hörölle.
- No niinpä olet. Pannaan sulle punaiset lisäpakarat ja viedään Korkeasaareen asumaan.
- Joo! Milloin mennään?
- Sit kun mä olen nukkunut viis minuuttia.
- Viis minuuttia meni jo.
- Eikä mennyt. Enhän mä ole vielä edes ollut unessa.
- Mistäs mä voin tietää millon sä oot unessa?
- Sit ku annat mun olla viis minuuttia rauhassa.
- Hmph... oo sit vaikka sata vuotta.
Minuutin päästä ovi aukesi.
- Joko sä oot unessa?
- En ole. Mee nyt.
- Khihhihhh..., kuopus kihersi ja käveli sängyn viereen, kääntyi ja pieraisi. Vedin peiton pääni yli.
- Khihhih... siitäs sait, se jatkoi ja sytytti valot.
- Laita ne valot pois. Hei, viis minuuttia jooko...
- Gabuum! Se sanoi ja hyppäsi sängylle...