torstaina, toukokuuta 25, 2006

Lyhyesti



Runotorstaina


päivä päivältä
uudistun
vanhemmaksi
uudistun
ryppy rypyltä

13 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Kerta kaikkiaan, kommentoin itse itseäni. Siis pitäisiköhän sen mielummin olla


päivä päivältä
uudistun
vanhemmaksi
rutistun
ryppy rypyltä

tai jopa

rutistun
ryyppy ryypyltä

Hmm... runoileminen on tosiaan kamalan vaikeaa näin proosalliselle tyypille kuin mä.

Eero Leppänen kirjoitti...

kyllä noi ryypyt aiheuttaa täällä ainakin jotain muuta kuin rutistumista: ego ja maha pullistuu ryyppy ryypyltä!

Saara kirjoitti...

No niin mut eiks se ole uudistumista kuitenkin. Mun mielestä nuorentuminen on taantumista eikä uudistumista, niin kuin laihtuminen siihen samaan kuosiin kuin on ollut joskus nuorempana.

No mä ajattelin lähinnä naaman rutistumista, mutta tosiaan, ego ja maha siinä kyllä pullistuu.

tarakini tr kirjoitti...

Vau! Sullahan on siinä kaksi lyömätöntä haikumaista runoa:


päivä päivältä
uudistun
ryppy rypyltä


päivä päivältä
rutistun
ryyppy ryypyltä

Onnitteluni!!! ;-)

Saara kirjoitti...

Heh, kiitos, Itte.

Saara kirjoitti...

Kuva on kyllä otettu ennen kuin simpukoita oli keksittykään ja ennen kuin mäkkärin äitikään oli syntynyt. Ja ei, ne läntit eivät ole seinällä, vaan se on pala kirjailtua oviverhoa, jota toimitti vanha huntu. Hyvä hyttyssuoja, kun peräkammarissa nukuttiin.

Reiska käy nyt vaan siellä optikolla, ennen kuin alkaa äkkäillä.

Anonyymi kirjoitti...

Simpukat kyllä oli varmaan jo keksitty kyllä, kai, luulisin.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Tämä tyylilaji lähenee aforismia. Hieman vain on sanajärjestystä muutettu, että tulee runon näköinen.

Aiva hyvin siitä voi tehdä eri muunnelmia vastakohta-asettelujen - "uudistua-rutistua" - kautta.

Ja muistakaa, että runo paljastaa ihmisen sisimmän luonteen. Kyllä näin on!

Rauno Räsänen
"Ajallisten ilmiöitten dosentti, honoris causa".

Saara kirjoitti...

No joo, oli simpukat jo keksitty. Okei. Vähän kärjistin.

No ja Rane, niinpä niin. Aforsimia siitä ensin ajattelin: Uudistun ryppy rypyltä tai uudistun päivä päivältä vanhemmaksi, mutta kun oli se runotorstai eikä aforismitorstai. Ja kuvatorstai myös eli melkein 1700-luvulta, joten on vähän uudistunut olo (kuva on about vuodelta 2000) nykyään.

Ihan sama kyllä mulle, paljastuu mitä paljastuu, mutta ainakin rypyt.

Saara kirjoitti...

Jänkkääminen on iloni. Se on kyllä huntu, hei. Mutta kyllä mä ymmärrän sua, Reiska. Aina kuivat mielessä.

Anonyymi kirjoitti...

päivä päivältä
uudistun
vanhemmaksi
ryppy rutistuu
kurttu kurtulta

"Minulla on vain yksi ryppy ja istun sen päällä."

Saara kirjoitti...

Ja anonyymeillä sit se peräryppy. Tietenkin.

Saara kirjoitti...

Niin, joo muistinkin lukeneeni tuon sitaatin jostakin, mutta että se oli italiainen mummo, mamma mia. Ne ovatkin niin herttaisia läpensä. Niin kuin Reiskakin.